Hän ylidramatisoi kaikkea, ja valittaa, sekä "masentuu" ihan pienistäkin asioista todella herkästi. Silloin minun tehtäväkseni jää lohduttaa ja kuunnella häntä, joka on alkanut jo vähän turhauttamaan minua. Ja kyse on oikeasti pienistä asioista, TIEDÄN että hänellä oikeasti on elämässä kaikki paremmin kuin hyvin.

Noh, silloin kun minä silloin joskus harvoin olen ärsyyntynyt/surullinen jostain, hän ei ota minua tosissaan. Jos hän tekee jotain, niin näyttää sarkastisesti surullista naamaa ja sen jälkeen taas hymyilee. Tai sanoo jotain "lol" tai "lmao" tapaista p**kaa. Tai alkaa valittamaan siitä kuinka hänella on asiat muka huonommin. Tai jos hän on hyvällä tuulella, hän kehuskelee kuinka hänellä on asiat paremmin.
Esimerkkinä tästä tositilanne: minä valitan, kuinka en ole tyytyväinen hiuksiini, ja haluaisin niiden olevan edes vähän paksummat. Kaverini sanoo "ai jaa" ja alkaa heti sen jälkeen selittämään kuinka kampaajalla ollesaan hänen paksuja pitkiä hiuksiaan aina kehutaan.

Ärsyttää, tuntuu siltä että ketään ei oikeastaan edes kiinnosta miltä minusta tuntuu. Ei ole ketään jolle voisi puhua. Sen takia nykyään aina peittelen tunteitani: en halua vielä huonompaa oloa kaverini sanojen takia.

Minulla on muutenkin paljon ulkonäköpaineita, enkä vain jaksa kaveriani. Hän nimittäin myös huomauttelee aina välillä joistain virheistä minussa tehden minulle entistä surkeamman olon. Tänäänkin sanoi naamastani jotain paskaa.

En vaan jaksa :(