mulla on yksi ns. ystävä, jonka oon tuntenut viimeset kuusi vuotta (jos laskin oikein) ja olimme joskus tosi läheisiä, sekä vietimme aikaa yhdessä melko usein.
tässä viimesen vuoden aikana musta on tuntunut, että oon jotenkin kasvanut hänestä erilleen... hän on melkein kaksi vuotta nuorempi kun mie, joten ajatuksetkin on eri aaltopituudella (johtuu siitä, et oon ite 14v. ja hän on 12, mut ei se ikäero tunnu sit aikuisiällä varmaa missään).
tuntuu, ettei hän ymmärrä tai edes yritä ymmärtää mua... esim. kun oon puhunut hänelle eräästä sairaudestani, niin hän on vähätellyt sitä, eikä usko puheitani.
oon kuullut meidän yhteiseltä ystävältä, että tää feikki kaveri on puhunut viime syksystä asti musta joitain pahoja asioita (vähätellyt mun sairautta, väittänyt et herutan, ja muutenkin kommentoinut kaikkea mikä liittyy mun ylipainosuuteen, jolle en edes voi mitään sen sairauden takia).. tää mun "kaveri" on puhunut muitakin negatiivisia asioita, mut en nyt rupee avautumaan niistä.
tiiän kyllä, et voisin katkasta välit häneen, mut siinä on yks ongelma.. meillä on nimittäin sama harrastus, jossa me molemmat käymme, joten mun on pakko nähdä hänet siellä.
en oo maininnu hänelle mitään tästä asiasta, enkä oikein tiiä, et miten voisin sanoa siitä.
oon kyllä huomannu tän henkilön käytöksestä, et hän välttelee mua, yrittää saada mulle negatiivisen fiiliksen (esim. kehumalla sitä kuinka "kaunis" hän on, jotta saisi mut tuntemaan itseni huonommaksi) ja huomaan, et hänen käytös on ylimielistä / itserakasta.
mitä mä voin tehdä tässä tilanteessa? D: ps. ootte ihanii jos vastaatte<3 ja tää mun teksti on aika sekava, mut toivottavasti ymmärrätte :D