Turhauttaa... Kyseessä on siis suhteeni ja sen mahdollistaminen. Tapasin ihanan pojan jonkin aikaa sitten ja heti ensi tapaamisella tuntui kuin olisimme tunteneet aina. Juttelemme joka ilta ft monta tuntia ja juttelemme snäpissä päivät. Ongelmana on vain se, että poika asuu eri kaupungissa ja välimatkaa on junalla 1,5h-2h. Jos haluamme nähdä niin yöpyminen toistemme luona olisi melkeimpä pakollista... mutta vanhempani eivät tästä innostu. Ovat muuten hyvin rentoja rajojen kanssa ja esimerkiksi bileistä tulen kotiin klo 1-3 yöllä eikä heitä erityisemmin kiinnosta. Mutta silloin kun kyseessä on oikeasti mulle tärkeä henkilö ja ihminen kehen luotan ja ketä haluaisin nähdä niin rajoja asetetaan hankaloittamaan rankalla kädellä. Periaatteessa ymmärrän miksi eivät halua poikaa yöksi tai minua sinne, mutta tässä tilanteessa helpoittaisi suuresti jos luvan antaisivat. Mielestäni myöskään mun seksuaalisuus tai seksielämä ei ole vanhempieni päätettävissä vaikka vielä alaikäinen olenkin (17v, poika myös). Mikä on teidän kokemuksenne kaukosuhteista ja miten saada vanhemmat luottamaan minuun ja poikaan?