Poistunut demittäjä17.11.2019 0:07
1/3
Katsoin ehkä liian rankan elokuvan + syvällisiä ajatuksia siihen liittyen

Liian todellinen. Kertoi keskitysleireistä. Aivan kamala ja pahinta se, että se on totta. Pisti miettimään ja kyseenalaistamaan asioita, joka on sinänsä hyvä, mutta nyt on tyhjä mutta järkyttynyt ja sellainen no paha olo. En voi sanoa itselleni, että sehän oli vaan elokuva, kun se on hyvinkin mahdollinen tapahtuma ja se keskitysleirit olivat ainakin totta.

Maailma on julma, kuten ihmisetkin. Ja voi kuinka lampaita me ollaankaan. Menetetään empatia ja arvostus, jos joku korkeampi auktoriteetti käskee tehdä niin. Tilalle tulee viha ja muista ihmisistä tulee vihollisia/esineitä/roskaa/mitä ikinä. Kamalaa. Yksi ihminen periaatteessa pystyisi tuhoamaan kaiken, minkä jo toki tiedostin jo aiemmin, mutta on se silti järkyttävää. Yksi ihminen ns. kaiken yläpuolella. Päättää muiden elämästä. Ei edes mahdotonta semmoinen, kuten on todistettu. Jos yhdellä ihmisellä on väärät aikeet ja silmissä kuultaa pelkkä oma asema, vauraus ja valta, niin koko maailma voisi tuhoutua.



Ehkä tärkeintä tässä maailmassa on välittä ja pitää huolta toisista, arvostaa ja auttaa. Siihen tulokseen olen tullut. Pitäisi itsekin muistaa ja uskaltaa tehdä niitä asioita enemmän. Pienillä hyvillä teoilla on loppupeleissä paljon merkitystä, sillä kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ei pitäisi vihata. Viha on vain niin liian helppo tunne, koska silloin "voi unohtaa" kaiken muun ja muistaa vain oman vihansa. Vihaa on vaikeampi hillitä kuin monia muita tunteita ja sillä saa eniten vahinkoa aikaan, jos esim. syyttä muita tai itseään.

Tärkeää on siis antaa myös anteeksi, eikä vain lausua niitä sanoja tyhjänä loruna, jotta viha ei pääse kasvamaan. Edes yrittää antaa anteeksi.

Tälläisiä mietteitä. Lähti ehkä sivuraiteille asiasta. Kai ne ovat jopa ihan järkeviä ajatuksia.