Siis en oo aikasemmin ehkä osannu ajatella tällee mut oikeesti helpotti niin vitusti koska tajusin miten samankaltasia ocd ja tourette on. Niin must tuntuu et osasin jotenki ajatella sen kaiken sillee ihanan rennosti, et vähän niiku ticit tourettea sairastaville niin pakko-oireet on mulle kans sellasia vitun ärsyttäviä asioita mitkä nyt on olemassa, mutta jotenkin pystyn ajattelemaan ne vaan semmosina et ne johtuu mun aivoista (eikö niin?) Ja ne ei oo niin vakavia. Siis joo se tuntuu kamalalta mut en oo ainoo maailmas ja kaikki pakko-oireet mitä teen on just sellasii et se nyt vaan on mun osani ja mä selviän ja elän niiden kanssa. Ku yleensä ajattelen tän ocd:n sellasena et tää on joku minkä oon ite omalla tyhmyydelläni aiheuttanu ja nyt saan kärsii siitä sit aina ja ikuisesti, mut tajusin jotenki et sehän on (kai?) Vähän niinku tourette, et sehän vaan on sattunu tulee mulle eikä se oo mun vika ja sen kaa pystyy elää ku hyväksyy sen osana itteä D: emt jos yritän hyväksyy mun pakko-oireet enkä vihaa niitä? Ja sit varmaan myös avoimuus niistä auttaa