Moi! Nyt on melkein vuosi viimeisimmästä erosta, joka johtui silloisen poikaystävän käytöksestä mua kohtaan. Oli valehtelua ja salailua koskien erilaisia (tärkeitä) asioita. En pysty vieläkään takaamaan 100% varmuudella että hän olisi pettänyt minua jonkun kanssa, mutta epäilen häntä edelleen siitä (en jaksa nyt selittää tähän kaikkia vihjeitä jotka johtaisivat tähän lopputulokseen). Nyt olen kuitenkin ollut uudessa suhteessa kohta 4kk. Kaikki on mennyt hyvin ja tämä henkilö todella tuntuu sellaiselta ihmiseltä, kenen kanssa voisin olla pidempään, ellen jopa lopun elämäni. Kuulostaa varmaan hassulta sanoa tuo jo tässä vaiheessa, mutta hän todella välittää minusta. Aivan eri tavalla kuin muut ovat tehneet.
Mulla vielä välillä tulee hetkiä, kun muistelen menneitä, sillä mua on kyllä aikaisemmissa suhteissa oikeastikin petetty, ei ainoastaan se edellisen tapauksen epäily vaivaa. Siksi on välillä vaikeaa enää luottaa ihmisiin. Eilenkin nykyinen poikaystäväni ei jaksanut oikeen katsoa elokuvaa yhdessä ja oli vaan puhelimella, muutenkin vähän vaisu. Yritin kysyä onko kaikki okei ja kuulemma oli vain väsynyt. Toki haluan uskoa hänen sanojaan mutta takaraivossa alkaa kolkuttaa ja hieman hälytyskellot soimaan, ehkä joskus turhastakin. Heti teki mieli vilkuilla hänen puhelimeensa, ettei vaan oo jotkut chattailut menossa. No hän jossain vaiheessa ilman pyyntöäni näytti että keille on esim snäppäilly ja ei siellä ollut oikeastaan ketään, jonka vuoksi epäillä. Siitä huolimatta kurja fiilis itellä että näitä hetkiä vielä tulee kun haluais päästä niistä jo eroon.
Onks teillä vinkkejä, miten irtautua mustasukkaisuudesta ja vanhoista muistoista (tai sanoisko jopa traumoista)? Ollaan kyllä juteltu mun poikaystävän kanssa näistä ja hän ymmärtää.