katkasin päiväkodista asti kestäneet ystävyyssuhteeni parhaisiin kavereihini, koska tuntu siltä, että en oo tarpeeks hyvä oleen niiden kaveri ja siinä oli vähän muutakin draamaa kun mua ei aina kutsuttu mukaan juttuihin ja tämmöstä. olin vihanen. nyt kuitenkin oon todennu, et oli ehkä virhe pistää välit poikki, koska ikävöin heitä ihan sairaasti. nään heistä unia ja joka toinen ilta mietin, mikä meni pilaan ja miks niin tapahtu. jos tästä suhteiden katkasusta on kuluna puol vuotta niin onko enää järkee yrittää ottaa heihin yhteyttä vai pitäskö vaa antaa olla ja antaa heidän elää omia elämiään, vaikka itse jäisin yhä tuntemaan tuskaa? onko kannattavaa ruveta leikkimään muiden tunteilla ja mennä eestaas vaan omien tunteiden mukaan? mä oon niin epätoivonen, koska tunnen itteni yksinäisemmäks kun koskaan, mutta en halua vaikeuttaa muiden elämää.