Qualitymonkey26.10.2020 4:10
1/10
kaikki on nyt turhaa

En pääse varmaankaan kuntouttavaan. Kaikki meni väärin. Tää oli nyt sit taas kerran tässä. En tiedä miten pärjään huomisen päivän. En tiedä edes miten pärjään tän yön. En tiedä. En haluu enää mitään. Haluun vaan pois.

Itken omassa huoneessani vielki enkä saa unta. Mä en pysty mitään muuta ku kirjottaa siitä demiin. Jos yritän nukkua ni sit jään miettimää sitä et mitä kaikkee mun kuuluis tehä yms. Ja siit ei tuu loppua koska sit mietin sitä loputtomasti. Enkä mä muutenkaan oikein pysty olla miettimättä mut kännykällä oleminen on ainoo tapa pysyä järjissään vaikka en mä nytkään järjissäni ole, mutta enemmä kuitenki ku jos yrittäis nukkua. Tuntuu etten pääse tästä ahdistuksesta yli yksin. Eikä sekään auta että puhuin äidille. Mikään ei auta. Tarviin taas jonkun ammattilaisen apua mutta kun sitä ei saa nyt mistään paitsi kriisipuhelimesta enkä uskalla soittaa. En välttämättä edes halua. Eikä se välttämättä edes auta. Sehän voi jopa pahentaa mun oloa. Mutta oikeastaan mä en voi tehdä yhtään mitään mun pahalle ololle. Lowkey itsetuhosia ajatuksia myös on mut onneks vaa lowkey. Mut silti.

Ja mua ahistaa koko se ihminen. En pysty miettimää tätä miltää muulta kannalta ku vaa et mua ahistaa ja ahistaa ja ahistaa ja ahistaa. En pääse yli siitä ahistuksest mitenkään. Ja mun täytyy sanoa se sille. Mun täytyy jotenkin löytää sanat sille. Että mua vaan ahdistaa ihan jatkuvasti.

Mä en edes tiedä miks yms mut ehkä sillä ei oo ees väliä. Tärkeintä on että tiedostan sen et joku mua ahistaa tässä ja paljon. En ees haluu sen koskevan mua. En tiedä johtuuko se ihmisestä vai kosketuksestaa ylipäätään mut joka tapauksessa en haluu että se koskee mua. Ihan sama vaikka tykkäisin siitä niin en silti haluis olla tilanteessa joka ahistaa mua jatkuvasti. Tai siis niiku saattaahan se olla niinkin että tykkään siitä mut mua silti vaan ahistaa niin paljon. Ja se on ihan okei. Ahisti se mistä syystä tahansa niin mun pitää sanoo sille siitä. Et joku mua ahistaa ihan vitusti tässä. Kai se on ymmärrettävää ku kuitenkin sil on liian vahvat tunteet verrattuna mun tunteisiin ja muutenki. Ihan sama. Mua alkaa ahistaa enemmä jos mietin et mitä tunnen sitä kohtaan, mut joka tapauksessa kaikista tärkeintä on se et tiedän että mua ahistaa tosi paljon ja muulla ei oikeestaan oo väliäkään.

Olispa se mun ainut ahistuksen aihe mut kun ei se oo. Se on kyllä yks iso ahistuksen aihe, muttei ainut. Mua ahistaa niin moni muukin asia, ja varsinkin kaikki epämääräset asiat.

Mua ahistaa mun sukupuoli.
Mua ahistaa mun aseksuaalisuus (greyseksuaalisuus? Tai vastenmielisyys seksiä kohtaan? Matala libido? Joku sellanen? Joka tapauksessa, oksettaa seksi enkä halua sitä).
Mua ahistaa se kun haluaisin Viroon mutta ei.
Mua ahistaa se että mulla on ocd.
Mua ahistaa se että mä nukun huonosti.
Mua ahistaa se että synnyin.
Varmaan moni muukin asia mutta ainakin noi mitkä tekee pahaa fr.

Toisaalta: ajattelen tätä asiaa myös valoisasti tavallaan, koska mä opin kuka mä oon. Mikäli en siis oo täysin hakoteillä mut kai mä tässä oon ymmärtämässä omaa itseäni ja identiteettiäni jne. (Tai sitten kadotan itseäni vaan enemmän, lol? No ei kai sentään? Ainakin luulen että oon ennemmin löytämässä kuin kadottamassa itteäni mutta eihän sitä tiiä)

Joten sinänsä mä nään tän koko jutun hyvänäkin asiana. Ehkä. Mutta sitten taas ne pakko-oireet ei kyllä tunnu hyviltä varsinkin kun musta koko ajan tuntuu että oon unohtanut tehdä jonkun pakkotoiminnon tms. Mutta sen auki kirjoittaminen tälleen auttaa koska sit se alkaa kuulostaa mitättömältä asialta :D tai ainakin vähän ehkä.

En kyllä tiedä miks tein tälle uuden kesun enkä selittäny näitäki niihin vanhoihin, spämmin koko ajan.

Ääää, haluun suihkuun. Ja nukkua mut en pysty. Harmi.

En mä kyllä tiedä. Yritän listata päässäni kaikkia pakkotoimintoja mitä piti tehdä mutta en oo ees varma oliko niitä????? Vai luulenko vaan että piti tehdä jotain??? Koska sekin on toki mahollista.

Helpottavaa tosin ajatella joitain asioita näin jälkeenpäin ja miettiä että no se oli kokemus mutta mua silti ahdistaa tää ja mul on melkeinpä velvollisuus sanoa siitä ahdistuksesta. (Kukaan muu ei varmaan ymmärrä tätä ku minä mut ei se mitään)

^ siis aiemmin mua ahisti ajatella koko sitä iltaa, mutta nyt pystyn jo miettimään sitä ja sitä ku pussailtiin sen kans ja kaikkee, eikä mua tavallaan kai edes kaduta? Koska nyt ainaki tiedän miltä musta tuntuu? Right? Tuntuhan se väärältä ja vähän ällöttävältä olla niinkin intiimisti sen kanssa mutta humalaiset aivot ei vissiin tajunnu sit perääntyä? Kun taisin olla jotenkin kahden vaiheilla siinä että peräännynkö vai en mutta olin liian humalassa tajutakseni kunnolla, kai. Onneksi ei mitään sen pahempaa tapahtunut, mutta kyllä jo se pelkkä pussailukin tuntuu vähän pahalta nyt. Mutta, kuten sanottu... Se oli kokemus.

Mutta se kyllä alkaa vituttaa jos se ottaa itteensä siitä kun sanon että mua ahdistaa. En todellakaan halua et se loukkaantuu, suuttuu, ottaa itteensä tms. Vaa haluun et se reagoi aikuismaisesti. En yhtään tiedä reagoiko.