Okei eli aloitetaan sillä että kaikki ihmiset maailmassa eivät todellakaan ihastu minuun. Ja tiiän että toi kuulostaa niin itserakkaalta ja bitch tyyliseltä mutta antakaa mun kertoa koko tarina ennen ku te tuomitsette pliis

Ja vielä sanottakoon että mä en oo kaunein ihminen todellakaan. Olen urheilullinen
hoikka blondi. Kaverini kyllä sanovat kauniiksi mutta osittain varmasti vaan siksi koska minulla on tosi pahat ulkonäkö paineet ja he haluavat rohkaista mua.

Mutta asiaan

Eli mun ongelma on se että kaikki jätkät joihin tutustun ihastuvat minuun ja yleensä he ei sitten halua olla vain kavereita joten menetän ne. Ahdistaa niin paljon koska en itse tunne samalla lailla heitä kohtaan. Sitten minua ahdistaa että minussa on jotain vikaa kun en ihastu heihin heti mutta yleensä se tulee aika yllätyksenäkin että ovat ihastuneita sillä toivon aina että pojat haluavat oikeasti olla vain kavereitani mutta ei.
Tämän takia mulla ei ole paljon kavereita sillä menetän aina kaikki. Viimeksi eilen näin uuden pojan jota luulin vain kaveriksi mutta tottakai kesken illan vieton hän rupesi lähentelemään siihen suuntaan ja myöhemmin paljastuikin että hän on ihastunut.

En siis ikinä flirttaile tai mitään olen aina vain oma itseni

Kun puhun tästä kavereilleni (minulla on vain kaksi) he sanovat vain että olisipa minullakin noin. He eivät ymmärrä että maksaisin mitä vain siitä että saisin olla rauhassa oikeasti.

Ahdistaa tavata uusia ihmisiä ja toivottavasti ymmärrätte että tämä on oikeasti ahdistavaa kun aina kaikki kimpussani

Onko kellään muilla näin ja miten te toimitte tässä tilanteessa?