Prinsessa1924.10.2020 16:28
1/21
"Kaiken ei tarvitse olla täydellistä", mutta kun mä haluan!

"Sun ei tarvii yrittää noin paljon"
"Vähempikin riittäisi"
"Ota iisisti, relaa"
"Sun ei tarvii sitä ja tätä"

Olen perfektionisti. Kuulen noita väittämiä usein, ja tiedän, että ne on totta, mutta mä haluan silti olla täydellinen.

Mun mielestä mun perfektionisimi on sairasta, ja se aiheuttaa mulle ongelmia, mutta mä en halua muuttua. Vähän pitäis hillitä tätä perfektionismia, nii sit ois ok.

Miksei kukaan tajua mua. Vaikka mä tiedän, että mun täydellisyyden tavoittelu on sairasta, niin mä kuitenkin haluan olla täydellinen. Mutta kukaan ei tajua sitä.

Miksei ihminen saa yrittää tavoitella täydellisyyttä? Tai siis tietenkin saa, ja pieni täydellisyyden tavoittelu on imao hyvä, mutta miks sitä pidetään epänormaalina. Ainakin mun kokemusten mukaan.

Mä tiedän, että jos mä haluan jotain, niin mä saan sen! Esim. kymppi kokeesta. Mulla on niin paljon tahdonvoimaa, etten tajua jarruttaa, vaikka pitäisi. Nimittäin mun psyykkinen terveys ei pian kestä. Elämä on liian lyhyt täydellisyyteen. Olenko mielummin onnellinen vai täydellinen?

Voiks joku samaistuu?