kaikki mun jutut on nykyään jotain valitusta mistä kukaan ei saa mitään irti enkä tiedä mihin tän tungen

ehkä mieleen niinku muutkin


ugh ahdisti liikaa tänään ja huomenna sama helvetillinen rumba uudestaan. :) :) :) :) :) :) nautin olostani suuresti. 6:30 herätys on kans jees.
en oikeasti muista millon mun pelkotilat olis kasvaneet koulussa näin suuriksi ja kuumotus ja ahdistus noussu minuutissa tuhanteen. teki mieli haistattaa vitut opelle. säästin onneks sen valheen millä pääsen ehkä huomenna pälkähästä. okei en säästänyt, mä en vaan saanut sanottua sitä. oli kyl worth it, vikat tunnit ei ollu niin pahoja. huomen voin sanoa sen, ennen vikaa tai toisiks vikaa tuntia kun alkais taas kuitenki lievä paniikkikohtausta tqi joku
argh vois kans sanoa opeille miten perseestä niiden käytös on :) :) :) :) :)
ja sit meen itkemään kuraattorille (jos se on taaskaan paikalla).
ai niin, kohta tulee se koekin ja esitelmä muiden edessä! tuskin maltan odottaa!
enkä jaksa hymyillä kavereille. tai siis, mikä siinä on, että nauran yhtäkkiä ja sit oon taas pohjalla??

huoh oispa joku jolle puhua. tai jonkinnäköinen hoitokontakti. edes pieni.