PimeäSinappi1.12.2018 20:26
1/27
Jos kiusaat tai olet kiusattu, lue tämä!

Mulla on nyt lopullisesti palanut hermot tähän hommaan! Voin kertoo tohon alle nyt omia kokemuksia ja puhua muutenkin yleisesti kiusaamisesta. Mulla on vaan pakollinen tarve puhua jostain tärkeästä, koska tykkään kirjoittaa ajatuksia johonkin. Jokatapauksessa, tää on vaan nii uuvuttavaa, miks maailmassa on kiusaamista?!

Oon siis nyt 14 vuotta, kasiluokalla. En enään kiusaa, ollenkaan. Mutta kiusasin. Aloitin jossain 2lk ja jatkoin sitä kutoseen asti. Yleensähän ihmiset sanoo että kiusaajat kiusaa sen takia että niillä on paha olla...Joo kyllähän mulla oli paha olla, mutta nään sen asian entisenä kiusaajana ja nykyisenä kiusattuna aivan eri tavalla. Musta tuntuu näin jälkeenpäin kun ajattelee, että kiusasin muita ulkonäöstä ja erilaisuudesta sen takia, koska näin itteni jotenkin "hyvänä, normaalina ja täydellisenä". Pidin itseäni kauniina, mukavana ja ihanana ihmisenä siihen asti kun muo ruvettiin kiusaamaan.

Joo no sitten kun muo ruvettiin kiusaamaan mm. Siitä että olen ruma ja tietenkin siitä että olin ilkeä ja kiusasin muita. Musta oli myös kaikenlaisia juoruja liikkeellä esim. Siitä että olisin laitellut alstonkuvia mun silloselle ihastukselle, näistäkin juoruista kiusattiin. Sit aloin miettiin, että mitäköhän helvettiä. Musta tuntu niin pahalta, kun mulle huudeltiin kaikkea "hyi vittu", "hyyyyiiiiii", "helvetin vastenmielinen paska" tms. Mietin että miksi vitussa aiheutan muille sitä pahaa oloo, mitä mulle aiheutetaan kiusaamisella. Lopetin sen kiusaaminen melkein kun seinään. Tottakai edelleen jos nään jonku jonka ulkonäöstä en pidä, saatan mainita siitä kaverille. Mutta sitähän kaikki tekee, arvostelevat.

Sit mulla alko se paska vuosi. Tajusin kuinka helvetin pahaa oloo olin aiheuttanu, ja aloin korjaan kaikkee. Menin pyytään lähes jokaiselta anteeks. Kaikkea ei edes anteekspyyntö korjaa, mutta tosi moni sano että saan kyllä anteeks ja että voidaan unohtaa kaikki. Se oli mulle helpotus, vaikka ei se niitä arpia vie koskaan pois mitä niille aiheutin. Nyt tiedän sen, koska mulla on niitä arpia. Yks tyttö, jonka kanssa ollaan nyt tosi hyviä ystäviä, kerto mulle sit ku juteltiin että mitä aiheutin sille sillä kiusaamisella. Se kerto kuinka oli lintsannu tunteja, koska sitä ahdisti tulla sinne mun takia. Mun reaktio, aloin itkeen, sillä hetkellä aloin oikeesti kunnolla vihaamaan itseäni. Mä tajusin kunnolla kuinka tyhmä, tyhmä ihminen olin ollu. Yritin tappaa itteni. Mut tuhos se, että ennen oli ollut niin hyvä itsetunto, tykkäsin itsestäni, pidin itseäni kauniina, ja sit kun muo lytättiin, se itsetunto hävis ja olin niin pohjalla, etten pystynyt enään oleen itseni kanssa. En ajatellut muuta kun että, jos nyt kuolen pääsen uuteen elämään, oon eri ihminen, saan uuden mahollisuuden olla uus, erilainen ihminen.

No se pahaolo edelleen jatku. Aloin ryyppään (huom tapahtu nyt 14 vuotiaana). Join, join, join ja hain sitä hyvänolon tunnetta mitä alkoholista sai. Aloin viilteleen ja suunnitteleen uudestaan itsemurhaani. Mullahan oli kaikinpuolin päälleppäin asiat tosi hyvin, rakastavat vanhemmat, ystäviä ja koulu meni hyvin. Mä olin ja oon kuitenkin tyytymätön. Sit päätin että yritän jos ammattiavusta olis apua, ja tapan itteni vasta sit kun oon yrittäny kaikkeni. Noh jouduin osastolle kaheks viikoks. Ei siitä ollut mitään apua. En pysty elään itteni kanssa. Oon ite osittain aiheuttanut sen että en pidä itsestäni, mut on sillä kiusaamisellakin ollut helvetin iso osa sitä. Ei mulla ole enään itsetuntoa.

Ja nyt ollaan tässä hetkessä. Eilen join pahaanoloon koulussa, ja vietiin lanssilla sairaalaan. Olin kuulemma uhannut tappaa itteni. Haluun vaan että ihmiset tietää, kuinka perseestä on elää, kun joka päivä kattoo kaikkia ja toivoo että olis yhtä kaunis ja ihana ihminen. Ja että kyllä kiusaajatkin muuttuu. Ja sen että kuinka helvetisti kiusaaminen vaikuttaa sun elämään. Mulla on nyt sellanen prosessi edessä mun faijan kanssa, että saatais se kiusaaminen loppuun. Mut uskallan tehä sen, en välitä vaikka se kiusaaminen jatkuis, mä haluun näyttää niille että en aio pelkää niitä. Jos se jatkuu niin jatkukoon, saa nähdä millon viimesen kerran romahdan. Jos teitä kiusataan, tai ite kiusaatte, tehkää sille jotain. Oppikaa jumalauta tästä, että luultavasti se että kiusaatte jotain, vaikuttaa sun tulevaisuuteen. Mä yritän vielä sinnitellä. Tiedän sen että jos haluan jaksaa elää, tarviin sen itsetunnon. En vaan osaa rakentaa sitä. Ja se ei yhtään edistä asiaa, että jatkuvasti, vieläkin joka päivä joutuu kuulemaan sitä negatiivista kommenttia omasta ulkonäöstä. Tietenkin joskus pitää ottaa vastaan sitä negaa kommenttia, mulla ei vaan oo sitä itsetuntoo pohjana, mikä monella muulla on.

Toivottavasti saitte pointista kiinni. Kirjottakaa kommentteihin omia ajatuksia. Toivon että jokanen osaa sitte miettiä, mikä on järkevää kommentointia tähän keskusteluun... Ja hei hyvää joulun odotusta kaikille, kaikesta huolimatta! (en jaksa alkaa korjaan, jos on jotain kirjotusvirheitä, sori:'D)