En halua kokea sitä helvettiä uudelleen. En halua että joku seuraavista öistä vietän sairaalassa tiputuksessa. En halua tuntea enään kipua. En halua kuulla sitä tosiasiaa että joudun opettelemaan elämään tän kivun kaa. En halua tavata huomenna mitään ihmisiä joiden kaa pitäs jutella asioista. En halua enään olla ahdistunut. En halua enään kuulla huutoa.
Vihdoin tunnen itseni rohkeeksi, vihdoin musta tuntuu etten enään pelkää. En pelkää enään kuolemaa. Tai no pelkään, mutta elämisen pelko on suurempi. Musta tuntuu että nyt tulee vähän pidempi tauko demistä, ellei taivaassa ole puhelimia.