Mulla on parisuhteessa tällä hetkellä aika kiperä tilanne. Viime aikoina (kuukausina) oon huomannu, että mun poikaystävä on ehkä alkanut pitää mua vähän itsestäänselvyteenä. Se ei oikeen enää huomioi tai anna läheisyyttä. Ollaan serusteltu about vuosi, ja aluks kaikki olikin tosi hyvin ja se teki mut tosi onnelliseks.

Nyt se on muuttunut. Kun ollaan yhdessä, se ei oikeen edes vaivaudu juttelemaan mistään ja jos yritän hakee siltä läheisyyttä, niin se ei kauheen mielellään anna sitä. Oon valitettavasti päästäny sen jo alkuvaiheessa vähän niskan päälle, joten tuntuu, että se ajattelee mun olevan itsestäänselvyys ja että oon siinä, koska en pysty olemaan ilman sitä.

Oon yrittänyt jutella sen kaa asiasta, että alkais taas huomioimaan mua/antamaan läheisyyttä/osottamaan rakkautensa. Se ei vaan oikeen tajua, kuinka pahalta se musta tuntuu. Se on luonteeltakin vähän itsepäinen ja tavallaan ei uskalla antaa mulle periksi missään. Välitän kuitenkin siitä pojasta ihan äärettömän paljon enkä oikeesti haluaisi jättää sitä, koska se on kuitenkin antanut mulle tosi paljon asioita, jotka tuun muistaa vielä vanhanakin. Tuntuis tosi pahalta lopettaa tähän. Tää ei kuitenkaan ehkä oo sitä mitä haluaisin.

Miten saisin sen ymmärtämään, että se ei voi vaan ajatella, että "noh, se nyt vaan on tossa eikä se siitä mihinkään uskalla lähtee niin voin olla ihan millanen vaan". Haluisin, että se muistuttais itseään ja mua, miksi me ollaan yhdessä ja miksi hän on juuri mun kanssa. Painotan, että oon tälläsissä asioissa ihminen, joka yrittää aina korjata asioita ennen kun luovuttaa.