Tein demin ihan vaan siks että voisin puhua jollekki nimettömänä. Oon ilonen, nätti ja perushoikka 16-vuotias tyttö. Mun elämän asenne ja suhtautuminen itteeni ja muihin on positiivista ja oon hetken aatellu etten voi ajatella itestä niin positiivisesti ku aattelen. Tai mun hyvä itsetunto ei oo oikee sen kanssa mitä oikeesti oon. Se ahisti ja suutuin itelle ettå aattelen niin. Haluan olla mukava ja ottaa muut huomioon hyvin ja ne onki mulle elämässä tärkeimpiä juttuja maailmassa. Koen epäonnistuneeni ja oikeesti ottaa koville. Satutin ja haukuin itteä koska ansaitsin sen. Haluan olla hyvä ihminen, en todellakaa mikää masentunu enkä oo. Haluan myös olla armollinen itelle mutta en keksiny mitää muuta keinoa käsitellä mun paskamaisuutta, paitsi lupasin itelle että oon jatkossa oikeasti ystävällinen muille ja otan toisia koulussa paremmin huomioon. Inhottavan monimutkanen mun aivo. :(( mulla siis on oikeesti kaikki hyvin mutta tuntu kuitenki siltä että haluan kertoa jollekki mitä mun päässä oikeesti liikkuu. Kiitos ihana jos luit ja anteeks sekava teksti.