Nyt on pakko vähän taas avautua.
Olen mitätön, turha, ruma ja ällöttävä. En tiedä kuinka kauan enää jaksan elää tällaisen itseinhon ja -vihan kanssa. En kestä itseäni enää. Kaikki tuntuu pahalta, eikä mikään tuo helpotusta tähän pahaan olooni. Tuntuu, että olen vääränlainen, enkä millään lailla normaali. Vihaan itseäni ja sitä, miltä tuntuu olla minä. Olen kateellinen ja vihainen kaikille, joita itse pidän normaalin tai kauniin näköisenä. Se onkin usein syynä siihen, miksi olen jo kahden vuoden ajan itkenyt melkein päivittäin. Tätä itsensä vihaamista ja hyljeksimistä on jatkunut jo usean vuoden ajan, ja pelottaa mihin kaikkeen tämä voi vielä johtaa. Pääsenkö koskaan eroon tästä inhosta? Tuskin. Pitäisi oppia hyväksymään itsensä, mutten vain pysty siihen D: