Älkääkä luulko väärin, olen iloinen että hänellä on kavereita enkä ole mustasukkainen. Minua vain usein itkettää kun poikakaverini menee vaikka bileisiin tai reissuihin kavereidensa kanssa enkä aina tietenkään voi mennä mukaan niin minua masentaa kun minulla ei itselläni ole yhtään kavereita. Olen aina ollut aika ujo eikä minulla kouluaikoinakaan ollut kavereita, mutta nyt vanhempana olen rohkaistunut ja juttelen kaikkien kanssa ja yritän tutustua uusiin ihmisiin, mutta kaikilla joko jo on omat kaverinsa tai jos olemme porukalla jossain niin kaikki haluavat viettää aikaa vain poikaystäväni kanssa. Hän on kyllä menevämpi ja sujuvampi ihmisten kanssa mutta en voi olla miettimättä että onko minussa oikeasti jotain niin paljon vikaa ettei ketään ikinä halua olla minun kaverini tai viettää aikaa vain minun kanssani. Poikaystäväni tietenkin haluaa, mutta olisi ihanaa että olisi edes yksi kaveri ihan vaan kaverina. Osaisiko joku siis neuvoa mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä vai olenko vain turhaan surullinen tälläisestä?