Itellä ei omasta mielestä oo mikään kovin iso perse ja tänään ku kysyin poikaystävältä et haluisko se mulle isomman ni vastas vaan suoraan et ”no ei se haittaiskaan” ja mä oon ihan älyttömän herkkä ihminen ni mietin vaa mieles et ei ois pitäny ees kysyy, mut meni jo. Yritin siinä sit olla silleen et en ois loukkaantunu vaik mulle mun peppu on ollu aina sellanen isoin epävarmuus ja nyt ku sain varmistuksen viel omalta poikaystävältä joka muutenki päivät pitkät tuijottelee perseitä kaupassa ni tuli hirveen riittämätön olo.. Kuinka naurettava oon asteikolla 1-10? Eihän kukaan oo täydellinen mut ite aina yritän parhaani et mun poikaystävällä ois mahdollisimman hyvä olla mun kans ja kehun sitä päivittäin. Kyllä sekin mua kehuu mut ne vähä nollaantu tossa tilanteessa ku tuli just sellanen ”aha” fiilis. Poikystävä on tosi hyvässä kunnossa ja ite oon ehkä vähä pyöristyny ja se syö hirveesti muutenki itsetuntoo ni otan kaikki kommentit mun ulkonäöstä tosi raskaasti. Onko tääl jotai sielunsiskoja jotka kamppailee samojen asioiden kanssa vai oonko mä vaan ihan naurettava?