Vihattuihminen0623.12.2019 13:48
1/335
"Isäni on gangsteri" 12:sta luku

@Marsupaani1 ja @Rosavesimeloni06 , vieläkö jaksatte lukea?

Luku 12

Oona

Isän ryhti lysähti.
"Sä siis arvasit sen", hän vastasi myöntävästi varmistaen pahimman pelkoni.
"Mutta... Mutta miks äiti on kuninkaan joukoissa? Tä-tämä... Ei voi olla totta!!" keskeytin kimakalla pikkulapselle kuuluvalla äänellä.
Karl huokaisi. Jälleen kerran.

"Valitettavasti se on, Oona."
Jalkani pettivät ja lysähdin lattialle. Milo vaikutti järjyttyneeltä ja Leevi tuijotti lattiaa sulatellen totuutta.
"Kerrotko kaiken alusta", Leevi kysyi lopulta.

"Asia on niin, että äitinne Kriselda odotti teitä juuri. Minä, Karl ja kuningas Fredrik tunsimme toisemme hyvin. Jossakin välissä... Olin työmatkalla ja..." isä isän ääni särkyi. Karl jatkoi hänen puolestaan: "Fredrik oli aina rakastanut Kriseldaa. Kun Aki lähti matkalle, hän huomasi tilaisuutensa koittaneen. Lopulta... Kriselda rakastui häneen."
Isän äänessä oli vihaa. "Kriselda aikoi kasvattaa teidät Fredrikin lapsina, vaikka te ootte mun lapsia. MUN! Niinpä en ilmoittanut Kriseldan synnytyksestä Fredrikille ja kun te synnyitte, otin teidät ja väitin Kriseldalle, että olitte kuolleet. Hän oli murheen murtama ja myöhemmin hän karkasi Fredrikin luo ja jätti kirjeen, jossa sanoi vihaavansa mua ja Karlia sen takia, että olimme tappaneet teidät", isä kertoi.

Olin järkyttynyt. Tekikö äiti oikeasti sellaista? Hylkäsi miehensä, lapsiensa isän ja rakastui toiseen?

Leevi

Tuijotin lattiaa. Sisälläni kyti yhtäaikaa sääli ja viha. Sääli siksi, koska äiti luuli että hänen lapsensa olivat kuolleet ja koska isä oli hylätty ja äiti vihasi häntä. Viha siksi, koska äidin teko oli anteeksiantamaton.

"Mä en aio kutsua sitä naista äidikseni", sanoin äkisti. Isä katsoi mua arvioivasti. "Se on sun äiti, vaikka-" "Sä oot mun isä! En mä ees tunne äitiä! Sä oot tärkeempi ku se ja kuulut mun ja Oonan elämään enemmän ku se!" "Mä oon samaa mieltä", Oona sanoi heikosti. Milo nosti hänet pystyyn.
"Musta tuntuu, et mun ja Milon täytyy lähtä. Te tarviitte aikaa", Karl keskeytti. "Ei, ei teidön tarvi lähtä. Mut voitte, jos haluatte", Oona sanoi nopeesti. Isä nyökkäs.

"Pitäskö meijän tavata Kriselda?" kysyi Oona. "Ehkä. Mut ei ainakaan vielä", mä vastasin. Vilkaisin isää. Se oli Karlin ja Milon lähdöstä asti ollu ku sieluton nukke.
Huokaisin.

Mitä tästäkään nyt tulee.