Asuin seitsemän ensimmäistä vuotta elämästäni sanotaan nyt vaikka X:ssä. Sitten vanhemmat eros ja muutettiin äitin ja kahen sisaruksen kaa 200km päähän X:stä vaikka sitte Y:hyn. (Ja siis haluan kyllä asua äitin kaa Y:ssä, kun oon sen kanssa paljon läheisempi ku iskän, joka asuu X:ssä.)

Ongelmana on se, että kaipaan tätä lapsuuden aluettani. Kaikki siellä tuntui niin kuin minulle täydelliseksi. Olen kyllä saanut täällä kavereita, mutta tuntuu, että ovat kaikki niin erilaisia kuin minä, ja ei edes puhuta paljoo.

Sitten n. viikko sitte sain kuulla, et mun bff X:stä on kaivannu mua koko ala-asteen ajan. Niin tyhmältä kuin se kuulostaaki nii en ole pitäny yhteyttä häneen. Aattelin kai vaan, et se unohtaa mut, tai sitä ei kiinnosta. Tyhmää... harmittaa kyllä nyt, mutta nyt siis ollaan tapaamas huomenna. :) Parempi kai myöhemmin kuin ei milloinkaan. (Oon siis nyt kasilla.)

Nii et mun lapsuuden paikkakunta tuntuu mulle luodulta, mut tähän uuteen en oo vieläkää tottunu, vaikka olen ollut täällä jo kuus vuotta. :( Help me!