Okei, kaipaan nyt olkapäätä, vertaistukea, neuvoja, järkeä.. mitä vaan!

Tilanne on nyt siis se, että olen palavasti ihastunut työpaikallani olevaan kundiin. Hän on myös veljeni kaveri, eli pyörinyt kuvioissa jo jokusen vuotta.

Mikä sitten on ongelma? Noh, pyysin häntä ulos viestitse ja hän kieltäytyi. Kertoili että on erilaisia menoja, mitkä pitivät kylläkin paikkansa. No mikäpäs siinä, homma jatkuu, ei laitella viestejä vähään aikaan, mutta huomaan että kyseinen poika on alkanut katsomaan minua töissä silmiin ja hymyilemään. Päätän siis rohkeentua ja muutaman viikon päästä en niinkään enää kysy, vaan totean viikonloppuna että mehän nyt nähään. Nähtiin siis viikonloppuna, kummallakin oli kaverit siinä tukena ja turvana. Oli todella kiva ilta ja tämä ihastus ja hänen kaverinsa tulivat meille yöksi. Mitään ei kyllä tapahtunut, mutta edelleen tämä kundi tuijotti minua suoraan silmiin ja hymyili.

Viikonlopun jälkeen tämä ihastus tuli minun osastolle (ollaan siis samalla työpaikalla, mutta eri osastoilla kumminkin) hän hymyili kokomatkan kävellessään luokseni ja tervehti iloisesti. (Tässä kohtaa sisuskaluni veteli voltteja sisälläni ja otin vähän tukea hyllynreunasta ja coolisti tervehdin takaisin ja tottakai hymyherkässä aina itselläkin kun hänet nään.)

Tätä katsekontaktia ja hymyilyä tapahtui koko päivän ja ajattelin työpäivän päätyttyä laittaa tälle viestin ja kysyä lähtisikö hän kahville. No vesiperä taas... Kertoili taas syitä että miksi ei nyt pysty näkemään, ei juo kahvia enää töiden jälkeen ja on muitakin juttuja mitä hoitaa.. vastasin tähän vain että -aijjaa, olisi ollut kiva nähä. Ja tähän ihastus vastasi vain "juu" ja tämän jälkeen ei olla viestejä laiteltu.

Hänellä ei tiedettävästi ole ollut koskaan tyttöystävää, tai en ainakaan ole kuullut. Kuitenkin hänestä olisi kiva löytää joku kenen kanssa jakaa arkea (kuulin toiselta taholta)... Voihan se toki olla etten ole hänen tyyppiään tai sitten vaikuttaa se, kun olen hänen kaverinsa sisko. On myös maininnut olevansa todella ujo.

Meillä osui vapaapäivät ristiin ja viimeksi maanantaina näimme töissä.. huomenna sitten näemme taas parin päivän tauon ja kahville pyytämisen jälkeen. Voi olla että säikähti kahvittelu ideaa ja nyt huomenna juoksee minua vaan karkuun.. noh, huominen näyttää.

En tiedä onko kyseessä tilanne, ettei häntä vaan kiinnosta, vai onko tilanne, että häntä kiinnostaa mutta on vaan kamalan ujo?

Pääni on haljeta tästä koko jutusta.. perhoset vatsassa on tuttu käsite, mutta ei helvetti kun meinaa jo jalat lähteä kirjaimellisesti alta kun tämän työpaikalla nään.

Miltä tämä kuulostaa? Olisiko parempi vain yrittää unohtaa tämä kyseinen poitsu ja jatkaa elämää? Vai onko tässä toivoa?

Työni kyseisessä firmassa loppuu viikon päästä, eli kauan tämä kyseinen kissahiiri-leikki ei pysty jatkumaan. Haikeat fiilikset.