Tosiaan... Luokallani on mielestäni erittäin kiinnostava ja luvattoman hyvännäköinen poika. Ongelmia onkin sitten kolme:

1. Poika on vaikuttaa hyvin hiljaiselta ja vaivaantuneelta 60% siitä ajasta kun on koulussa, enkä tiedä miten lähestyä häntä

2. Poika on luokallani (omat seurustelusääntöni nr. 1: Älä koskaan seurustele luokkalasesi kanssa. Siitä aiheutuu usein kiusallisia tilanteita ja kommentteja, varsinkin mahdollisen eron jälkeen.)

3. Jos päätän lähestyä häntä jollain tavalla, en yhtään tiedä miten

Meillä on yksi yhteinen hyvä kaveri ja olenkin koittanut hänen kauttaan osallistua keskusteluun heidän kanssaan, mutta tuntuu että kaverin lähdettyä tämä hiljainen poika menee todella hiljaiseksi ja tuntuu että itsekin menen jotenkin ujoksi (vaikka yleensä juttelen reilusti kaikkien kanssa).
Joskus saan tän hiljaisen pojan kiinni mun tuijottelusta. Sillon se yleensä vaan hymyilee (hyvä merkki?) ja katsoo pois. Tuntuu että silloin kun jutellaan, niin juttu lentää pienen alkukankeuden jälkeen hyvin. Kuitenkin jää aina sellainen fiilis, että kun itse olen hieman enemmän esillä ja äänessä, niin tuntuu että poika jää keskusteluissa ns "mun varjoon". Olen koittanut myös hieman "rauhoittaa itseänu ja antaa pojalle mahdollisuutta puhua ja kertoa asioita.

Pidän pojasta kovasti, mutten tahdo sanoa sitä kellekään ystävälleni tai varsinkaan hänelle, koska no, sama luokka ja niin.
En yhtään tiedä mun pitäis tehdä ja miten edetä. Uskon että meillä voisi olla jotain juttua, mutta en vaan osaa viedä juttua mitenkään eteenpäin. APUA SIIS KAIVATAAN!!!

Pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä, kirjoitettu puhelimella :))