Olen jo kaksi vuotta kestäneessä suhteessa ja rakastan kumppaniani paljon, eikä meillä ole nimeämisen arvoisia ongelmia. Ja jos jotain, niin minun suuri läheisyydentarpeeni johtuen muunmuassa siitä, että hän on ainoana tukenut minua masennukseni kanssa aina.

Pulma onkin se, että ihastun helposti ja niin on käynyt myös kerran suhteen aikana. En juurikaan kiinnitä huomiota muihin poikiin muuta kuin kavereihin tai koe tarvitsevani läheisyyttä lisää tai jostain muualta. Herkkä paikkani silti on se, jos henkilö alkaa osoittamaan kiinnostusta ja huolenpitoa minua kohtaan. Eräs kaveri sattuikin minuun ihastumaan ja oli sillä hetkellä kavereista yksi harvoista jotka minua kerkesi nähdä ja myös tukea olojeni kanssa ja loppujen lopuksi jouduin itselleni ja kumppanilleni myöntämään matalan asteen ihastuksen syntyneen suurehkon yhdessä vietetyn ajan ohella. En kuitenkaan koe sen loppupeleissä vaikuttaneen suhteeseemme liikaa ja nykyään emme ole tekemisissä.
Tällä hetkellä taas koen hyvin vaihtelevia tunteita erästä tuttuani kohtaan... Tällä tuskin on edes mahdollisuutta edetä samaan pisteeseen kun edellisellä (varsinkin kun tiedostaa paremmin nyt) mutta on kieltämättä mieltä ärsyttävää nähdä kummallisia unia jostakusta ja nähdä samaa henkilöä melkein joka päivä ja ajatukset hänestä muuttuvat päivittäin suuntaan ja toiseen.

Onko kellään muulla samanlaista ongelmaa? Ei tämä sinällään ole haitta suhteelle kun siitä ei pääse tekemään haittaa, mutta ainakaan itsestäni se ei tunnu kivalta suhdettani ajatellen vaikka tietäisinkin, etten mitään kyseenalaista suhteen kannalta tulisi tekemään. Raskasta mielelle.