Heippa,

Ihastuin hyvään minua vähän nuorempaan ystävään, kerroin tunteista jahkailun jälkeen ja hän kertoi olleensa pitkään ihastunut. Tunteet ovat kuulemma vahvoja, mutta hän ei ole kertonut, koska ei ole halunnut seurustella. Olemme nähneet ja puhuneet, vähän pussailleetkin. Ainut vaan, ettei hän vieläkään tiedä onko valmis seurustelemaan ylipäätään elämässään. Olen itsekin sitoutumiskammoinen enkä olisi suoraan seurusteluun halunnut hypätäkään. Silloin, kun hänen tunteensa olivat vahvempia, elin rikkinäistä elämänvaihetta, jossa yhden tapailusuhteen jälkeen hypin lyhyestä suhteesta toiseen. Silloin taas itse pidin häntä vain ystävänä.

Sovimme, että katselemme neljä kuukautta rauhassa, mutta hän haluaisi päättää nopeammin. Nyt olemme muutaman viikon erossa ja pohdimme asiaa. Hän on hyvin itsenäinen introvertti (olen kyllä itsekin enemmän introvertti) ja pelkää, ettei voi antaa minulle esim.tarpeeksi aikaa.

Hän tuntuu sielunkumppaniltani, mutta molempia pelottaa ja emme tule kaikkein ehjimmistä perheistä yms. Kumpikaan ei ole varsinaisesti koskaan seurustellut, mutta minulla on enemmän kokemusta tapailusta.

Pelottaa aivan saakelisti, tekisi mieli pommittaa häntä viesteillä, vaikka tiedän hänen tarvitsevan tilaa ja aikaa.

Välillä tekisi mieli vain koittaa luopua, mutta tuntuu, etten pysty. Olenko idiootti, jos odotan kiltisti hänen päätöstään? Kunnioitan ja arvostan häntä ihmisenä aivan järjettömästi ja haluan aidosti, että hän on onnellinen.