Mä en kehtaa näistä asioista puhua missään, joten mun on täällä pakko purkaa ja kysyä.

Keskusteltiin jätkän kanssa siitä katsellaanko muita kun kuljetaan yhdessä jossain. Mä kerroin etten mä nää kun hänet enkä kiinnitä huomiota muihin. Jätkä kertoi mulle katselevansa hyvännäkösiä muijia vaikka olisin vieressä.

Tiedän, että tää on typerää mut mun itsetunto otti kolhun. Tiedän, että sitä ei voi kulkea laput silmillä ja väistämättä tulee mua kauniimpi jossain vastaan, mutta silti musta tuntui pahalta kuulla et katselee muita kun oon vieressä. Nyt mietin vaan kuinka en voi liikkua sen kanssa kun tiedän oikeasti sen katselevan muita tai miten voin olla normaalisti kun se asia kuitenkin kummittelee päässä? Pelkään et alan kiinittämään liikaa huomiota siihen mitä katsoo ja vertaan itaeäni niihin muihin.

Mulla on valmiiksi iha älyttömän huono itsetuntojo. En pidä siitä miltä näytän ja nään vaan vikoja mun luonteessa. Oon tosi ankara itselleni jos mokaan jotenkin, sätvin itseäni monta päivää kuinka oon huono. En uskalla kaikkea edes tehdä, koska oon niin epävarma itsestäni.

Tää kaikki sitten tietenkin näkyy mun suhteessa. Mulla on päivä kun en halua et jätkä edes koskee muhun kun inhotan itseäni. Kun se koskee muhun nopeesti ohimennen niinä huonoina päivinä ajattelen kuinka sitäkin inhottaa. Jos meillä on riitaa ja vaikka sovitaankin niin silti riidan jälkeen sätvin itseäni pitkään. Pelkään etten riitä vaikka jätkä osoittaa toista. Jätkän kaikki kehut menee multa ohi enkä usko sitä kun sanoo mua kauniiksi.

Mä oon ennen ollut suhteessa missä on ollut pettämistä, fyysistä ja henkistä väkivaltaa. Uskon et tää kaikki on sieltä lähtösin ja aiheuttanut mulle pahan lukon mitä en osaa lähteä avaamaan.

Mä en tiedä mitä tälle asialle enään tehdä. En jaksa itseäni tälläsenä, että nään itteni iha huonona eikä mun suhdekkaan tule kestämään mun itsetuntokriisejä.

Send me help?