ugh. kamalinta tässä on se, et meillä tuskin ikinä tulee olemaan mitään.
ensinnäkin, tää poika on mua kaks vuotta vanhempi, ja no, toisen syyn tiedättekkin.
tavallaan tuntuis oudolta vaan hylätä tää ihastus sen takia,, että hän vaan sattuu olemaan isoveljeni bestis. mutta toisaalta, mun olis ihan tosi vaikea alkaa yrittämään tän pojan suhteen mitään. mun mielestä on kyllä tositosi lapsellista joku "kavereiden sisaruksiin ei kosketa"- asia, mut jos tää sattuiskin olemaan iso asia mun veljelle, en haluis alkaa satuttaan sitä, jos homma vaik alkais eteneen...
kaipaisin vaan vertaistukea. ja vastauksen siihen kysymykseen, et saako tälläsessä tilanteessa alkaa yrittämään tän ihastuksen suhteen yhtään mitään, vai pitääkö yrittää "hillitä" näitä mun tunteita? ja miten mun pitäisi edes alkaa lähestymään häntä?