Luku 1 / Kohtaaminen /

Olivia

"Äiti, kaikki on ihan hyvin", naurahdan puhelimeen lukiten samalla kotioveni. Astun hissin eteen ja painan nappia jääden odottamaan sitä. "Se työpaikka on ihan turvallinen, vaikka onkin yökerho. Mä meen vaan tarjoilijaks, en strippariksi."

Kuunnellessani äitin huolestunutta ääntä tajuan että olisi kannattnut jättää kertomatta uudesta työpaikastani yökerholla. Mutta jollakin laskut pitää maksaa, ja elämä New Yorkissa ei ole halvimmista päästä. Opiskelijana ei ole varaa nirppanokkailla työpaikoista. Ja sitä paitsi, työajat ovat oikein mukavat. Pari arkivuoroa, ja joka toinen viikonloppu. Myönnän, että ystäväni Diana saattoi auttaa paikan hankkimisessa, mutta mitä sitten? Sainpahan työn.

Kun hissi vihdoin laskeutuu alas, tajuan ulkona satavan vettä, eikä minulla ole tietenkään sateenvarjoa. Lopetan puhelun äitini kanssa manaten huonoa säätä ja sitä että autoni on parkkipaikan toisessa päässä, koska naapurin hullu mummeli ajaa aina minun paikalleni.

Juoksen autolleni niin nopeaa kuin pystyn, mutta kastun silti. Huokaisen itsekseni autossa kastumisen takia. Kiinnitän turvavyön ja lähden ajamaan kohti uutta työpaikkaani.

Yökerhon nimi on Sinner, ja se on aika iso paikka. Klubin nimi välkkyy isolla neonvärisellä kyltillä, joka on kiinnitetty rakennuksen yläreunaan. Yökerho on kaksikerroksinen, mutta ylempi kerros on niin sanottu "vip-kerros", minne en mielelläni astu. Siellä moni vetää aineita ja se kerros on muutenkin paljon uhkaavampi. Alakerrassa kaikki tanssivat - ainakin toivottavasti - pelkän alkoholin voimalla ja paikka on paljon iisimpi. Onneksi kuulunkin alakerran tarjoilijiin.

Tietenkin työssäni on myös varjopuolia, esim työasu. Siihen kuuluvat valkoiset, reikäminishortsit ja punainen napapaita. Kengät sentään saan itse päättää, mutta asu on aika seksistinen. Ei voi mitään.

Ajan autoni rakennuksen taakse ja voin jo nähdä välkkyvät valot sekä kuulla armottoman jumputuksen. Tunnen kuinka jännityksen perhoset poukkoilevat vatsassani kun kävelen takaovelle, vedän syvää henkeä ja astun sisään.

Nathan

Katselen tylsistyneenä ympärilleni ja hörppään viskilasiani. Juoma solahtaa kurkustani nopeasti alas enkä edes tunne sen korventavaa tunnetta. Olen turta, niin sisältä kuin ulkoakin. Suljen silmäni ja lasken pääni mustan nahkasohvan reunukselle yrittäen muistaa monelta tulin tänne. En kuitenkaan muista, ja tajuan sen johtuvan todennäköisesti monesta viskilasista jonka olen kurkustani kulauttanut alas.

Mietteeni keskeytyvät kun tajuan jonkun istahtaneen viereeni. Nostan pääni ja avaan silmäni katsoen vieressäni istuvaa henkilöä. Se on isoveljeni Charlie, joka katsoo minua pettynein silmin.

"Nathan, et voi käyttäytyä näin."

Tuhahdan veljeni ilmeelle ja hörppään taas lasini tyhjäksi jonka joku on käynyt täyttämässä.

"Joo joo, Brillien pojilta odotetaan enemmän, älä jaksa. Voin tehdä mitä haluan, milloin haluan", tiuskaisen nousten ylös. "Suo anteeksi, mutta naamasi pilasi iltani."

Lähden tympääntyneenä alakertaan, sillä haluan nyt jotain muuta, kuin katsella veljeni typerää naamaa joka kertoo kuinka kaikki odottavat minulta enemmän kuin voin antaa. Kun eräs tyttö baaritiskin luona luo minuun viettelevän katseen, päätän antaa itselleni luvan nautintoon yön yli. Hänellä on päällään punainen tiukka mekko, joka paljastaa juuri sopivasti. Se riittää minulle, joten loihdin kasvoilleni flirttailevan hymyn, ja lähden kävelemään kohti naista.

Päädymme suutelemaan erittäin kiihkeästi henkilökunnan pukuhuoneeseen. Olen juuri antamassa käteni seikkailla, kun kuulen takaani kauneimman äänen mitä maa päällään kantaa.

"A-anteeksi, en tajunnut että täällä on joku", ääni sanoo selvästi nolostuneena, mutten enää keskity edessäni seisovaan naiseen joka on sotkenut huulipunaansa ympäri kasvojani. Käännyn katsomaan äänen omistajaa hiukset sekaisin, huulipunat poskilla ja paita puoliksi auki.

Suutelemani nainen lähtee tuhahtaen pois ja minä jään hämmentyneenä seisomaan, edelleen tuijottaen kiihkeän hetken keskeyttäjää. Hänellä on päällään paikan tarjoilijapuku, sekä nimilappu jossa lukee Olivia.

"Olivia...", mutisen hiljaa. Olivialla on siniset, isot silmät, ja mustat, kiiltävät ja pitkät hiukset. Ne ovat juuri nyt kiinni, ja nutturasta on karannut pari suortuvaa, jotka haluaisin kovasti sipaista korvan taakse.

Ei kun mitä? Milloin olen halunnut sipaista hiuksia jonkun korvan taakse? Minä vain makaan naisen kanssa, lähden ja sillä selvä. Mutta tässä tytössä on jotain erilaista.

"Tuota, minä tästä sitten menenkin", hän sanoo selvästi epävarmana mitä pitäisi tehdä, ja kipittää ulos pukuhuoneesta.

Vasta silloin se iskee minuun. Minä tapasin juuri sielunkumppanini.
_______________________________________

{Kirjailijan kommentti}

Kiitos kun luit ensimmäisen luvun, joka on kyllä erittäin lyhyt, pahoittelut. Halusin pitää sen lyhyenä siksi, että saisin muista luvuista pitempiä. Siksi se on lyhyt, mutta ytimekäs.

Jotkut saattavat jo arvailla Nathanin ja hänen perheensä arvoituksia, mutta sen voin sanoa että he eivät ole ainakaan ihmissusia. Kaikki selviää pikkuhiljaa, mutta koska rakastan sielunkumppanuutta, oli se pakko napata mukaan tarinaan.

Kiitos kun luit, jätä toki kommenttia mitä pitäisi parantaa. Tätä tarinaa en tule jättämään kesken, sen lupaan.

<3