Oli aurinkoinen kesäpäivä, ja Milla oli päättänyt lähteä ystävänsä Emman kanssa rannalle. Milla pakkasi eväitä, kunnes löysi jääkaapista suklaavanukkaita. Hän otti ne, mutta jotain unohtui. Juomat. Milla ei itse edes huomannut sitä, mutta he olivat jo lähteneet. -”Muistitko ottaa ne meidän tekemät vesimelonimehut?” Emma kysyi. -”Öö, sori ne tais jäädä...” Milla vastasi. -”Niin mutta...KÄY HAKEMASSA NE!!!” Emma huusi.
Milla kävi hakemassa vesimelonimehut, ja he lähtivät rannalle. Vihdoin. Hiekka poltteli varpaita, ja ystävykset menivät uimaan. -”Oho tää on aika kylmää vettä!” Milla sanoi. Vaikka veden lämpötila oli yli 18°, se oli kylmää. Mutta siihen tottui helposti. Rannalla oli myös hyppytorni. Emma sanoi: -”Et uskalla hypätä tosta”. Milla vastasi että -”Uskallan!” Vaikka Milla itse ei edes osannut uida. Milla kiipesi torniin. Hän laski päässään, kolme, kaksi, yksi, ja nyt! Ja hän hyppäsi. No, kävi aika huonosti. Millaa ei näkynyt missään. Emma ei ollut edes katsonut, minne Milla hyppäsi. Millalla täytyi olla joku hätä. Emma sukelsi katsomaan näkyikö Millaa missään. Ei näkynyt. Hän oli jo aikeissa soittaa 112, kunnes uimavalvoja tuli paikalle. -”Käyn etsimässä häntä.” Uimavalvoja sanoi. Emma tajusi nyt, että tämä taisi olla hänen vikansa. Emma itse oli yllyttänyt Millaa hyppäämään siitä. Emma meni juomaan vesimelonimehua, sillä oli helle. Aurinko meni pilveen, ja kuului jyrinää. Emma meni autoon turvaan. Hän silitti kissaansa, sillä automatkalla mukana oli myös Minni-kissa.



Jatkuu seuraavassa osassa.