Kun tulee se tunne, että et pysty tekemään mitään, mutta sun ruumis vaan jatkaa matkaansa eteenpäin pysähtymättä. Toisinaan, huomaan, että ruumiini kulkee edelläni ja katselen sitä varjoista.
Se kulkee, katse harhailee ympäriinsä mutta se ei pysähdy. Se jatkaa, jatkaa ja jatkaa kunnes saapuu puun luokse. Se oli tammi. Sen alimmalla oksalla roikkui köysi, jossa riippui ihminen. Se katseli sitä, lähestyi sitä. Se kosketti sitä ja sitten se katosi. Se oli minun ruumiini. Olin kuollut. Katselin omaa ruumistani.