häpeen mun puheääntä, luonnetta, ja sitä ku menin tänää myöhäs johonki uutee valinnaisaine luokkaa mist en melkee tuntenu ketää (olin ajois koulussa mut en tienny mihi luokkaa piti mennä) ni helvetti mua hävetti iha helvetisti olla siellä ventovieraiden kanssa ja puhua opettajalle siellä hiirenhiljaisessa luokassa. Opettajaki oli iha hiton hiljaa ni olin sillee voi paska tällästä tää loput 45 minuuttii sit tulee olee. kauheeta ahdistusta ja sitä jos kaikki vaa tuijottaa mua ja kattoo mun ilmeitä ja eleitä. kuumotti ja ahdisti. Mun naamaki oli varmaa punane häpeästä. iso hiljainen luokka on PAHIN. mieluummin hirvee möly luokka kuin ahistava hiljasuus. Näin viel sivusilmällä et moni tuijotti mut en ny helvetti viittiny tuijottaa takas ku oisin hävenny silmäy päästä. hävettää saakeli vieläki. Mut eniten häpeen mun puheääntä!! saispa sitä muutettua ja saispa ton häpeän tunteen pois et voisin olla rentona luokassa ja esim julkisilla paikoilla enkä tollee ”lukkiutua.” en tajuu mikä mua vaivaa voispa olla samallaine ku muut eikä hävetä kokoaja noi paljo kaikkea mun omaa toimintaa! kavereitakaa ei oo ku muutama ;( vaan pari- kolme kaverii mun koulussa, loput muualla