Kaikki mitä koskaan olin halunnut. Rakastin hänessä kaikkea.


Kehoa, jalkoja, käsiä, mahaa, rintaa, selkää, niskaa, kaulaa, leukaa, poskia, hiuksia, kasvoja, korvia, nenää, pisamia, silmiä, ripsiä, suuta, huulia ja hymyä.
Hampaita ja hymykuoppia, kuplivaa iloa.

Olemusta, ylväyttä, ymmärrystä, tunteita, askeleita, tyyliä, ääntä, taitoa, naurua, huumoria, ajatuksen juoksua, älyä ja viisautta.

Kehon lämpötilaa, ihon pehmeyttä, tuoksua, tarkkaa katsetta, kosketusta ja lämpöä. Tunnetta, jonka hän sai minussa aikaan.


Hän oli kaikkea mitä halusin ja mitä haluan olla. Kaunein ja viisain ihminen johon olen koskaan törmännyt. Yritin liikaa olla sinun mieliksesi ja kaikkea mitä sinä olit.

En tule koskaan enää välittämään kenestäkään yhtä paljoa, kuin hänestä välitin. Välitän yhä, vaikka se onkin ohi. Jos hän haluaisi aloittaa uudelleen, lähtisin leikkiin mukaan, vaikka tiedän jo seuraukset.

Vaikka hän onkin kaikkea, minä en pysty häntä ymmärtämään. Haluan vain lähelle, hän ei tule koskaan olemaan minulle riittävän lähellä. Haluan kaiken ja annan itsestäni kaiken. Se ei tulisi koskaan toimimaan, silti toivon sitä joka ikinen yö ja päivä.

On niin monta asiaa, jotka jäivät tekemättä, suunnitelmat ja kaikki yhteiset unelmat vain kaatuivat, kuilu välillämme kun syveni syvenemistään.

Se leikki jäi kesken. Kaipaan häntä yhä. Joka hetki.