Asun äitin ja veljeni kanssa kaupungissa. Minulle oikea koti on eräs pieni kylä jossa on monia kymmeniä tuttuja ja muutamia sukulaisia. Isälläni on siellä monta mökkiä ja siellä on aina kotoisaa. Kaunista ja rauhallista. Käyn siellä kerran kuussa ja ne pari päivää on parempia kun koko vuosi ''kotona". Oon just nyt tääl kaupungis ja itken melkee joka yö, stressaan ja ikävöin. En täällä tunne olevani ees elossa ja joka päivä on samanlainen. Maalla nauran teen monia asioita ihmisten kanssa ketä rakastan. Kerran Kuutamo valaisi koko metsän ja kaikki tähdet näkyi kirkkaasti. Ikävöin sitä ja isääni.