Asia on siis niin että haluaisin kuollakseni lemmikin, jopa enemmän kuin muuttoa maalle :(

Isälleni on käytännössä aivan sama, kunhan lemmikki ei häiritse elämäämme/koulunkäyntiäni, hänen ei tarvitse huolehtia siitä ja sillä on hyvä olla. Äitini taas vastaa "ei" ennen kuin ehdin sanoa edes:
- Äiti, haluaisin niin oman lemm...
Kuuluu hänen suustaan jo jyrkkä ei.
Muuten äitini kuuntelee hyvin ja kertoo oman mielipiteensä mutta tässä asiassa ei.

Olen ehdottanut monia eläimiä
Koira tai kissa?
- Liikaa vastuuta
Hamsteri?
- Meillä oli yksi kun olit 8-vuotias
Fretti?
- Miksi haluat näädän taloomme?
Käärme tai muu matelija?
- Et sinä semmoisista tykkää!
Lintu?
- Et voi tehdä sen kanssa mitään
Ehdotin kyyneleet silmissä jopa norsua, äitini perustelee vastauksen sillä etten osaa ottaa tarpeeksi vastuuta enkä jaksaisi huolehti lemmikistä jos sellaisen saisin.

Omasta mielestäni osaisin huolehtia lemmikistä enkä todellakaan tylsistyisi siihen! Jotenkin tuntuu että äiti kuvittelee minun olevan edelleen 7-vuotias.

Asiasta on puhuttu monen monta kertaa viimeisen 0,5 - 1,0 vuoden aikana.
Isä meinasi saada äidin suostumaan mutta sitten hän vain lopetti.

Syntymäpäiväni ovat 22.05. Ja aion kirjoittaa toivelistaani kissankokoisilla kirjaimilla LEMMIKKI enkä mitään muuta. Toivon että vanhempani sillä ymmärtäisivät minun todella tarvitsevan sellaisen. Jouluna en sitä tajunnut mutta toivon että tälläkertaa se onnistuu.

Olen kokeillut kertoa
- Minä rakastaisin sitä ja se minua
- On tutkittu että lemmikit ehkäisevät mielenterveysongelmia ja esimerkiksi syömishäiriöitä
- Voisin tehdä sen kanssa kaikkea kivaa
- En käyttäisi niin paljoa aikaa katsoen esim televisiota kun minulla olisi tekemistä
Ei vain auta :(

Alan olla itsekin epätoivoinen, kiitos jos vastaat <3