Moikka vain kaikille! Olen 12 vuotias tyttö (liian nuori tiedän) mutta oikeasti mä en enää melkein jaksa mun mua vanhempaa puolisiskoa. Se haukkuu aika usein ja kokoajan haluaa tehdä mun kanssa kaikkea joka mua ei kiinnosta ja en haluaisi. Mutta oon tämmöinen nössö joka puoliksi ei osaa sanoa ei. En muutenkaan ole semmoinen että uskallan väittää vastaan ja varmaan en koskaan opi siihen.😔 Sitten mulla on myös äitipuoli joka osaa olla ihan kiva mutta aina ei. Tällä tavalla vihaan mun äitipuolea. Se vei multa isän kokonaan. Se on sen kanssa kokoajan eikä tee mitään ilman sitä. Haluan kyllä että isi on iloinen kun saa olla sen kanssa mutta ei se silti kivalta tunnu että ei enään melkein isin kanssa voi puhua. Ja siis en mä isille uskalla sanoa. On paljon asioita joista haluaisin puhua isin kanssa mutta ei. En halua että kokoajan mun puolisisko ja äitipuoli on melkein kokoajan kuulemassa kaiken. Nyt oon joutunut kestämään tätä 3 vuotta. Ja vaikuttaa että menee vain pahemmaksi...😔 Ennen mun elämä oli NIIN paljon parempaa.. Muistan kun isin kanssa olin kokoajan. Niinkun mun sisarukset myös. Oon kuitenkin vanhin joten oon varmaan myös ainoa joka tämä asia haittaa. Oltiin veneilemässä, katsottiin joka ilta yhdessä sarjaa ja tehtiin vaikka mitä kivaa. Mutta nyt mikään ei onnistu. Jos mennään veneilemään niin tietty ne kaksi on siellä mukana. Ennen noita kahta äitikin pystyi vielä käymään isillä mutta ei enää..😔 Ainoa asia on. Haluaisin vain olla isin kanssa. Niinkuin ennen.😔 Edes semmoinen ei enää mun elämässä onnistu.😣 Ja en vaan uskalla sanoa isille..😔 Ja sekin vielä että jos meen isin viikolla mummille niin sillä aikaa mun puolisisko haukkuu mua mun pikkusiskolle..😔 Sekään ei yhtään tunnu kivalta miten se syyttää että kosken sen tavaroihin ja kaikkea vaikka en oo oikeasti tehnyt niin! Ei ole kivaa kun puhutaan selän takana ja haukutaan omalle pikkusiskolle.. Mutta kiitos jos jotain edes kiinnosti..🙂