Eli siis mulla on ollut erilaisia mielenterveysongelmia mun elämän aikana ja nyt olen aika hyvässä vaiheessa elämässä. Parantumaan päin olen ollut jo jonkin aikaa, tosin yksi vielä on kun se on parantumaton, mutta senkin kanssa ollut siedettävää viime aikoina. Eli siis mun pitäs olla tosi ilonen ja helpottunut (ja mä oikeesti olen nuita asioita!), mutta vaikka olin tosi pohjalla yhessä vaiheessa ja en oo toivonu mitään muuta, kun että paranisin ja oon tehny paljon töitä sen paranemisen eteen jo vuosia nii jotenkin on alkanu tuntua siltä, että jotain puuttuu nyt kun asiat on paremmin? Jotenkin oudolla tavalla mä kaipaan sitä aikaa ja näkökulmia mitä mulla oli elämään? Tosi outoa! En mä enää todellakaan haluais olla esim. masentunut kun siitä kauheudesta on päässy irti, mut jotakin mä siinä kaipaan vaikka en tiedä mitä ja miksi ihmeessä. D: Tämä oli nyt varmaan tosi sekavaa mut jos jollain on ollu samanlaisia kokemuksia tai jos jollain on jotain asiallista mielipidettä tai vaikka jotain faktaa jakaa niin kuulisin mielelläni :D

Ps. voin melkein kuulla miten ihmisten päässä kilahtaa kun ne lukee tuon otsikon :DDD