Tai ei, en halua kuolla. En tiiä mitä haluun. Kaikki tuntuu pahalta mut en jaksa tehdä asioille mitään kun en osaa puhua. Ja lääkkeet on pelottavia, en halua niitäkää. Puhuisin mielummin mutku en osaa. Sitäpaitsi jos menisin puhuu nii saisin kuitenkin jokun reseptin ja sit en uskaltais sanoa etten halua.

Ahistaa seki et siivoominen on mulle nykyään melkein mahdotonta. Ja sit mua ahdistaa kuitenkin sotku ja tiedän et pitäis siivota. Ja mua pelottaa et mut tuomitaan sotkuseks ihmiseks jos joku saa tietää. Pelottaa seki ku tänne pitäis tulla jossain vaihees jotain tyyppejä kattoo mun kämppää enkä jaksa yhtään siivota. Koulussakin pitäis käydä mut en saa käytyä. Pelottaa ja ahistaa ku uhkaillaa kaikilla kelan tukiongelmilla ihanku lintsaisin huvikseni. Opettajakin valitti kun en osaa kertoa mikä on ongelma mut sitä mä just tarkotin. Miten puhua ku en osaa? En uskalla enää edes mennä kouluu ku pelkään et opettaja alkaa kysellä miks en oo käyny pitkään aikaan. En saa edes nukuttua öisin vaik oon aina väsyny.

Ja oon 26. päivää yksin. Jee! En nauti tästäkään vaik toisaalta ei mulla ole elämässä ihmisiä keitä tavata joten tottakai mä oon yksin. Mut tunnen silti oloni yksinäiseks. Voisin hankkia kavereita mut en koe jaksavani. Ja mistä mä niitä edes hankkisin? Tuntuu liian vaikeelta sekin. Hiuksiaki on pitäny värjätä joku viikko mut en saa aikaseks. Ennenkin ahisti paljon mut tuntuu et tää jatkuvasti lisääntyy. Nykyään tuntuu ahistavan melkein tauotta.

Mikä mua vaivaa