lapsuuden traumoista, mutta en vaan tiedä miten. en ole saanut psykologeilta/psykiatreilta/lääkäreiltä minkäänlaista apua, aina joko he ottavat vanhempien puolen/eivät usko tai sitten tulee se perus lässytys "voi voi, mites nyt noin, rentoutumisharjoituksia, sili sili mitä voit oppia tästä? olikohan tämä kuitenkin vain unta?"

jos olisin saanut apua aikaisemmin niin ehkä en olisi näin huonossa kunnossa. kerroin siitä samana päivänä kun se tapahtui, opettaja naurahti ja äiti luuli että tarinoin omiani. ehkä en olisi näin ahdistunut omasta kehostani, ei ehkä tarvitsisi huutoitkeä pimeässä suihkussa.

en vaan voi käsittää miten mun asiat kustiin jo nuorena noin rajusti, aloin kuitenkin oireilemaan traumaattisten tapahtumien takia jo 8-vuotiaana tosi rankasti ja voimakkaasti.