Alko toisen tason opiskelut tässä kuukausi sitten, eikä yhtään auta kaveripuute. Viimeset "oikeet" kaverit lähti yli vuosi sitten, enkä uskalla kiusaamisen pelosta puhua muille. Kivojahan ne kai on, mut silti pelottaa kun yks poika, T, taitaa alkaa kiusaamaa mua jos joku alkais. Oon siis 16 vuotias tyttö. Kiusaaminen ei enää johdu mitenkään ulkonäöstä, ilmeisesti olen ihan hyvän näköinen, vaan heikosta keskustelu taidosta. Oon joskus aika outo, enkä osaa jutella, koska en saanut pienenä viettää aikaa muiden kanssa. Ainoo syy miks oon selvinny tähän asti on ollu kirjojen lukeminen.

Pointtina on siis, et oon halunnu iha vaa halailla jotakuta aika kauan. Ihanteellistahan se olis jos poikaa vois halat. Aattelin aiemmin tänään et lähtisin junalla Ouluun asti tai Rovaniemel jos vaa vois maata sängys ja vaa halii siinä. Vaikka kuunnella sen jonkun sydämmenlyöntiä. (Itse koen sen hyvin rauhoittavana ja tuo turvallisuuden tunnetta.)
Mua ei haittaa jos mää olisin sitten se iso lusikka tai pitelisin jotakuta, mä vaan haluisin halailla.

On ollu niin yksinäistä. Voisin tarjota ruuatki jostai mäkist, hesest tai kotipitsasta jos se vaa kelpais.

Olis ihanaa jos ees kerran vois huijata elämää. Et sais ees yhden päivän vaa teeskennellä et kaikki olis hyvin. Vois puhuu typerii, kattoo telkkaa ja vaa olla välittämättä muusta maailmasta. Sais ees hetken vaa olla ja kuunnella toisen hengitystä ja kylpee siin tunteessa. Vois vaa pidellä toista lähellä, niiku se katois jos avais silmät. Mä vaa haluisin tuntee jotain. En haluis nyt ihan joka ikinen ilta halailla tän yhden tyynyn kanssa, vaikka se onkin parempi ku ei mitää.


Tiivistetysti lähtisin jopa Rovaniemelle junalla ja tarjoaisin päivän ruuat jos voitais halailla tai vaa jutella.