Näin tänään viimeistä kertaa vaihto-oppilaan, joka lähtee pian takaisin Afrikkaan. Hän tuli viime tammikuussa tänne, mutta ei oikeastaan koskaan kunnolla edes keskusteltu. Viime keväänä 5. jaksossa meillä oli yhteinen liikunnan kurssi, joten siellä jotain pientä sanaa vaihdettiin. Kesällä ku olin kesätöissä taukoa viettämässä ni hän pyöräili ohi ja tuli juttelemaan, jolloin oikeastaan vasta kunnolla tutustuttiin. Käytiin kesällä uimassa ja viettämässä aikaa, mutta syksyn tultua hän taas vaihtoi asumaan ystäväni perheeseen, jotka asuu n. 10km keskustasta, joten oli selvää ettei hirveesti nähdä koulun ulkopuolella. Koulussakin nähtiin aika satunnaisesti (pitkälti ruokalassa) moikattiin kyllä aina ku nähtiin käytävällä. Hän ei varsinkaan loppuvuodesta viettäny enää kaikkina päivinä aikaa lukiolla, joten nähtiin vieläkin vähemmän. Tänään oli viimeinen päivä ku näin hänet kasvotusten ja oli se kyllä aika haikeeta. Otettiin parit kuvat ja _käteltiin_ koska eihän miehet mitään halaile ;_; Tuli meistä mun mielestä ihan kavereita, vaikka koulun ohella aikaa olikin välillä rajoitetusti. Ajatus vaan siitä, että hän lentää pian takas toiselle puolelle maailmaa tuntuu haikealta, koska en oo oikeestaan koskaan joutunu jättää hyvästejä kenellekkään.

Siitä oon kyllä iloinen, että hän tykkäs olla täällä ja että tykkäs ylipäätään suomalaisesta kulttuurista. Aikoo kuulemma yliopiston käydä Euroopassa, joten ehkä me vielä joskus tavataan - ainakin mä toivon niin!