Marsupaani11.12.2019 15:34
1/17
Fantasiatarina

Moi! Eli tässä alkua fantasiatarinalleni. Tuun tod.näk. käyttämään tätä eräässä koulutehtävässä, joten palautetta, ideoita ja parannusehdotuksia otetaan ilolla vastaan!

Tuli rätisi kotoisasti takassa ja liekit heittelivät pehmeitä varjoja tuvan hirsiseinille. Ovi heilui hetken ees taas, mutta sulkeutui juuri sopivasti
raskaiden askelten rynnistäessä sen ohi. Turvassa oltiin. Mies päästi nuorukaiset tiukasta otteestaan ja nämä ottivat heti askeleen
kauemmaksi hänestä. Mies tuhahti ja rojahti istumaan taljalla pehmustetulle puupölkylle. -Läheltä piti, onnesta oltiin valppaina, huoneen kulmassa seinään nojaileva hontelo, hauskannäköinen nuori mies sanoi. Muut tuvassa olevat ihmiset nyökyttelivät ja katselivat ovensuussa kiemurtelevia neljää nuorta, kahta tyttöä ja kahta poikaa uteliaina. Kalpea tummahiuksinen tyttö alkoi selvästi ärsyyntyä muiden tuijotuksesta ja kurtisti kulmiaan smaragdinvihreiden silmiensä yllä. -Ne menivät jo, ja niin menen minäkin, tämä ärähti ja oli jo kääntymässä kannoillaan, kun varjoista astui esiin nainen. Naisen kasvot olivat ilmeettömät ja niitä kehystivät monimutkaisesti letitetyt kuparinruskeat hiukset. Tyttö tunnisti hänet. Thaleia, Ikitieran kylän huhuttu parantaja, josta kerrottiin lapsille uskomattomia tarinoita, mutta jonka olemassaolosta kukaan ei ollut aivan varma, vaikka kaikki olivatkin kuulleet hänestä. -Gaia, älähän nyt kiirehdi, tässä taitaa olla itse kullakin vähän selitettävää, Thaleia sanoi. Tyttö hätkähti paitsi naisen epätodellisen soljuvaa ääntä, myös sitä, miten tämä tiesi hänen nimensä. Eihän hänkään tiennyt edes vieressään seisovien kohtalontovereidensa nimiä, vaikka he olivat juuri äsken juosseet yhdessä henkensä edestä pakoon heitä jahdanneita sotilaita ja tulleet pelastetuiksi ilmeisen odottamattoman tahon toimesta. Sitä paitsi mitä selitettävää hänellä muka oli, eihän hän nyt tahallaan ollut oleskellut vakoiltavana ja sitten pinkonut aseistettuja miehiä karkuun.
-No selittäkää sitten nopeasti, sillä en ajatellut olla täällä koko päivää, punatukkainen lihaksikas poika murahti. Gaia vilkaisi tätä sivusilmällä, mutta pojan katsoessa takaisin Gaia pudotti katseensa siihen samaan lattiaan, jota toinen nuori tyttö ja poika olivat tuijottaneet tiiviisti siitä asti kun heidät oli tempaistu sisään mökkiin kesken takaa-ajon.
-Sinä olet varmastikin Svarog, ja te kaksi Nyame ja Tiamat, Thaleia nyökkäsi kevyesti kohti punapäätä, sitten uskomattoman vaaleaa tyttöä ja sitten epäluuloisesti ympärilleen vilkuilevaa poikaa kohti. Nyameksi kutsuttu tyttö vavahti, kun hänen nimensä sanottiin ja Gaia saattoi nähdä pelon häivähdyksen tämän harmaissa silmissä, kunnes ne palasivat tuimina tuijottamaan lattian lankkuja. Tyttö osasi varmaankin niissä olevien naulojen paikat jo ulkoa.
-Me haluttiin tietää, miksi tuo äijä nappasi meidät tänne, emme toistemme nimiä, anteeksi nyt vain, Svarog huomautti kärsimättömästi. Nyt myös Tiamat nyökytteli kiivaasti päätään.
-Lupaan, että saatte vielä tietää, mutta kertoisitteko te ensin mistä ja miten te oikein olette saaneet nuo voimanne, joita teillä kaikilla selvästi on, Thaleia kysyi utuisella äänellään. Se sai tuvassa aikaan kiihkeää kuiskailua ja nuorukaiset loivat toisiinsa kiinnostuneita katseita.
-No kuka teistä aloittaa?