Vihattuihminen0611.8.2020 9:45
1/83
Fantasianovelli // Sisin piilossa

@jami3

Noni mä siis kirjottelen tätä vähän väliä tänne ku jaksan. Risut ja ruusut kommentteihin!
/
/
Episodi

Pieni vauva uinuu kehdossaan. Sen toisella puolella istuivat mies ja nainen. Lapsen vanhemmat.
Toisella puolella lehtoa, vanahempia vastapäätä, istui kummallinen, yönsiniseen kaapuun pukeutunut vanha mies, jonka silmät hohtavat oudosti. Mies on tietäjä.
Lapsen äiti katsoi tietäkää ahdistuneesti. "Minulla on huono tunne tästä, Cemere", hän kuiskasi. "Elämänmerkeistä." Mies laski kätensä hänen olkapäälleen. "Älähän nyt, Melea", hän rauhoitteli. "Kyllä Cemere osaa työnsä." "Tiedän kyllä, Iaron", Melea vastasi. "Muttei hänkään voi vaikuttaa siihen, mitä merkit ovat", hän jatkoi, mutta käänsi toiveikkaana katseensa keskustelua seuranneeseen tietäjään. "Vai voitko?"
Tietäjä huokaisi hiljaa. "Samaa asiaa on kysytty minulta niin monta kertaa, ettei niitä voi edes laskea", hän vastasi. Hänen äänensä on rauhallinen ja matala. "Vastaus on yhä uudelleen, ei. Minulla ei ole valtaa määrätä toisten elämiä, eikä se olisi oikeinkaan."
Tietäjä kohotti puisen asuvansa, jonka päässä hohteli himmeästi pieni kivi. "Tämän sauvan päässä, tässä kivessä, yhdistyy luonnon elementtien voimat. Ne ennustavat merkit. Minä olen vain niiden välittäjä." Vanhuksen silmät loistivat pehmeää valoa.
Melean silmät leviävät, mutta sitten hän vilkaisee taas huolestuneena kehdossa nukkuvaa tytärtään. "Mutta entä jos merkit ovat pahat?" "Ennustukset voivat erehtyä." "Eivät ne ennen ole erehtyneet!"
Iaron halasi vaimoaan. "Melea, kerta se on ensimmäinenkin. Eivätkä merkit aina tarkoita sen kirjaimellista merkitystä. Cemere hyvä, ennusta merkit."
Mies nyökkäsi kohti tietäjän eteen asetettua leveää, koristeellista Cassia, joka oli täynnä vettä. Merkkivaasi.
Tietäjä upotti asuvansa veteen, kohottaen sen jälkeen sauvan päänsä yläpuolelle.
"Olen Dymarien tietäjä Cemere Suomen", hän sanoi laulajalla äänellä. "Olen tullut vastaanottamaan tälle pienokaiselle kuuluvia elämänmerkkejä." Tietäjä kosketti sauvan kivellä vauvan otsaa, minkä jälkeen hän upotti sen taas veteen. Vesi alkoi loistaa sinisenä ja pimeä huone valaistui. Veteen ilmestyi kiemuroita. "Vastatkaa kutsuin", vanhus lauloi. Vesi loiskajti, ja vain tietää kuuli hiljaiset, kuin tuulahduksen kaltaiset sanat: "Kutsuisi on vastattu, tietäjä Cemere. Vastaanota merkkimme."
Kiemurat alkoivat pyöriä ja muodostaa kuvioita. Ensimmäinen oli kuin kasa piikkejä.
Viha.
Tietäjä nielaisi. Ei ole totta. "Kuule meitä, Cemere Suomen", elementit lausuvat. "Minä olen palvelija ne", tietäjä sanoi hiljaa. "Puhukaa." "Tämä lapsi on erityinen. Sinun täytyy suojella häntä, ettei hän kadottaisi itseään", kuiskattiin. Tietäjä henkäisi. Lapsen äidin huono tunne oli ollut oikeassa. "Otan tehtävän vastaan", tietäjä mumisi.
Ääni vaikeni ja vesi alkoi muodostaa uutta kuviota. Se sai tietäjän haukkomaan henkeään. Vesi räiskähteli merkin voimasta.
Tuho.
Tietäjän sisäinen tyyneys mureni. Hän pelkäsi seuraavaa merkkiä.
Vanha mies vapisi, kun kiemurat muodostivat yhden, pienen, yksinkertaisen viivan.
Tuska.
Vesi sihahti ja valo sammui. Huone hämärtyi. Tietäjä katsoi kehtoon peloissaan.
Sinun täytyy suojella häntä, ettei hän kadottaisi itseään.
"Cemere? Mitä merkit olivat?" Iaron kysyi. "Ei kai... Olivatko ne kaikki pahoja?" Tietäjä painoi katseensa maahan ja nousi seisomaan.
"En tiedä, mitä tulevaisuus on tälle lapselle suunnitellut", hän vastasi. "Mutta merkit..." Ääni hiljeni niin, että sitä tuskin kuuli. "Ne olivat pahimmat mahdolliset."
Vanhemmat haukkuivat henkeään. Tietäjä lähti kohti talon ovea.
"Odota, Cemere! Kerro-" "Antakaa hänelle onnellinen lapsuus", tietäjä sanoi. "Hänelle ei saa tapahtua mitään pahaa." Melea nielaisi hänen takanaan. "Sinun täytyy kertoa, mitä lapsen elämänmerkit ovat."
Tietäjä oli jo ovella, laskeneena kätensä sen kahvalle. Hän kääntyi ympäri ja katsoi Meleaa ja Iaronia monivärisillä silmillään. Ne tuntuivat palavan kuin liekit.
"Hän tulee kokemaan paljon vihaa, mikä aiheuttaa vihaa hänessä itsessään. Hän antaa tunteiden patoutua, ei paljasta niitä. Hän kokee sen vuoksi tuskaa. Tuskaa aiheutuu myös kauheuksista, joita hän kokee. Hän on voimakas... Hän on tuhoisa. Häntä tullaan kutsumaan tulevaisuudessa Tuhoksi."
Tietäjä astui ulos pimeyteen ja lähti katsomatta taakseen.
Melea katsoi Iaronia kauhuissaan. "Viha, tuska ja tuho... Miksi?" hän vaikeroi.
Iaron katsoi sinne, minne tietäjä oli kadonnut. "Minua huolestuttaa toinenkin asia. Tietäjä ei itse ehjä tajunnut, mutta... Hän tuli ennustaneeksi sodan."



// Mp? Jatkanko vai enkö?