päätin nyt sitten kysyä täältä apua, jos jollain ois kokemusta tai neuvoja

Ollaan poikaystävän kanssa oltu yhdessä noin kahdeksan kuukautta ”etäsuhteessa”. Välimatkaa on yli 250 kilometriä ja olemme muutaman viikon välein nähty viikonloppuina, tosin silloin aina oltu koko viikonloppu kahdestaan.

Nyt kuitenkin olisin lähiaikoina muuttamassa vanhempieni kanssa samalle paikkakunnalle (porukoiden töiden perässä), ja tultaisiin asumaan siis noin parin kilsan päässä poikaystävästä.
Etäsuhde on välillä tuntunut tosi rankalta ja ikävä on aina kova, mutta en tiedä jäänkö kuitenkin kaipaamaan sitä jälleennäkemisen riemua.. pelottaa mitä suhteelle käy kun se ns normalisoituu..? Kun voi melkeen milloin tahansa nähdä eikä ole mitään ns. Tiettyä tapaamisaikaa jota odottaa useita viikkoja.

Tiiän että tää muutos varmasti vois helpottaa meidän tilannetta koska esim. Poikaystävä aloittaa kaksoistutkinto opiskelun ensi vuonna ja ei varmaan ehdittäisi matkustelemaan neljän tunnin bussimatkoja. Olin aluksi iloinen ja innoissaan tästä mutta nyt vaivaa kauhee ahdistus.

Onko jollain kokemusta tälläisestä tilanteesta? MItä tapahtuu kun etäsuhde muuttuu normaaliksi suhteeksi? Onko mun pelkoni ihan turha?