Oon seurustellut yhden jätkän kanssa nyt reilu 7kk. Oon kuitenkin viimeisen kuukauden aikana ollut hieman onneton ja ajatukseni vaihtuvat tiheään. Välillä minulla on ihanaa ja hyvä olla hänen kanssa (saa läheisyyttä, tukea, juttuseuraa yms). Toisinaan kuitenkin hän vain ärsyttää ja ahdistaa. Poikaystäväni on aavistuksen kontrolloiva ja takertuvainen. Hänellä ei ole kauheasti ystäviä, joiden kanssa nähdä arkisin. Välillä hän suuttuu asioista, joista en ymmärrä miksi. Hän syyllistää ja saa minut välillä tuntemaan itseni typeräksi. Hänen ja äitini välillä on jokin outo jännite, eikä hän pidä äidistäni (tuottaa stressiä ja ahdistusta mulle, kun joudun kuuntelemaan välillä valitusta äidistäni). Toisinaan olen varma, että jätän hänet, toisinaan ajattelen, että tässähän on asiat suht hyvin. Pelkään myös mitä hänelle tapahtuisi, jos eroaisimme. Hänen sanojensa mukaan olen tärkein asia hänen elämässään.

Lisänä pulmissa on vielä se, että lähden elokuussa Au Pairiksi 4kk ajaksi. Olemme puhuneet, että voimme yrittää tuon läpi, mutta todellisuudessa poikaystäväni ei halua että lähtisin eikä todella tue minua asiassa.

Mitä mieltä siis olette: jos on viimeisen kuukauden ajan harkinnut, että olisiko tämä suhde tässä/joutuu pohtimaan onko oikeasti onnellinen tuon ihmisen kanssa, onko suhteen jatkaminen silloin sen arvoista? Voiko tilanne vielä muuttua, jos tuntee itsensä välillä onnettomaksi?