Oon jo muutaman kerran miettinyt eroamista parin vuoden suhteesta, koska kommunikointi ei toimi. Molemmin puolin. Syy ei siis ole vain toisessa osapuolessa. Riitoja meillä on hyvin vähän loppujen lopuksi, mutta ne riidat on yleensä todella raastavia. Toinen pitää päivän tai kahden mykkäkouluja, jos en itse ota kontaktia. Siinä kun samalla pää kiehuu, kun toinen ei halua jutella niin alkaa miettimään suhteen tulevaisuutta. Muuten suhde on aivan ihana ja loistava.

Haluan todella, että suhde toimisi. Koen tämän suhteen olevan se, joka kestää vanhuuden höperöitymiseen asti. Paitsi päivinä jolloin tämä kommunikointi lakkaa ja hän välttelee minua tavalla tai toisella.

On ollut niitä päiviä kun en itse ole saanut sanotuksi mikä vaivaa, mutta välillä se avautuminen asiasta, joka vaivaa on hankalaa ja se suurenee mielessä. Olen pohtinut käykö näin toisellekin, mutta hänen sanojen mukaan hän on aina ihan okei ja asiat on täysin selviä ja jotenkin todella tunnekylmä asenne, kun kysyn häneltä mikä vaivaa.

Piti avautua jonnekin niin tänne tulin vuotamaan ajatuksia. Näistä ollaan juteltu puolisonkin kanssa ja aikuisia ollaan. Tarvitsen kai näinä hetkinä jotain henkistä tukea ja ulkopuolisia mietteitä