hei..pakko purkaa ajatuksia tänne, jos sais jotain apuja. Eli siis mun ja exän erosta on kulunu nyt 11kk. Tavattiii kutosluokan lopus ja päästii samalle luokalle yläasteel ja alettii juttelee ja heti tunsin et täs on sitä jotain. Meil oli vuoden "juttuu", mut se oli sellast mitä nyt 13v voi olettaa. Sitte meille tuli joku riita, ja se juttu vaa jotenki jäi hetkeks. Sitte tuli kesä ja ripari.... Meijän juttu sytty uuestaa siel ja siitä se sitte lähti. Oltii ihan erottomattomat ja meijän huumorintaju,ajatukset ja ihan kaikki kohtas. Alettii seurustelee ja mitä must tuntu et joka päivä rakastuin enemmän ja enemmän häneen. Nyt ku oltii kasvettu siit 7luokast ni molemmat oli oppinu seurustelee ja se oli ku unelmaa. Molemmat rakasti toisiaa niin paljon ettei sitä voi sanoin kuvailla. Se oli ihankun jostai leffasta, voin sanoo ettei kauheen moni tän ikänen koe samanlaista rakastumista. Seurusteltiin siis 14kk.
Sitte mul vissii nous kusipäähän ja flippas pääs ku aloin jostai ihmeen syyst mukamas "ihastumaa" muihin poikiin ja halusin tehdä poikaystäväni kateelliseksi. Aina hän antoi anteeksi ja sanoi että rakastaa mua niin paljon ettei voi ikinä jättää vaik mitä paskaa tekisin. En jotenkin osannut arvostaa tarpeeks ja menin pettämää.......Kaduin heti ja työnsin sen ääliön pois, mutta kuitenki tää oli viimenen pisara ja poikaystävä sano että vaikka kuinka mua rakastaa niin ei pysty kestää tälläst kohteluu oman mielenterveyden vuoks enää. Ja niin hän sytten jätti viime syksynä. masennuin ja vasta tässä vaiheessa tajusin mitä menetin ja kuinka paskasti oli hänt kohdellu. valehtelematta oon itkeny joka ilta 11k itteni uneen ja en pysty keskittymään mihinkään muuhun. Asiaa ei auta että exäni on kunnon hyväkroppainen ja hyväsydämminen komistus jonka perään kaikki tytöt kuolaa. Hän on päässt yli, mutta tiedän ettei hän kenenkään muun kanssa pysty rakentamaan sellaista suhdetta. Jos en ois pettäny, oltais varmasti vieläki yhessä. Miten ikinä pääsen tästä yli? vihaaan itteeni niin paljon koska olin niin paska ihminen täydellisessä suhteessa. Voihan olla mahdollista, et palataa viel yhtee joskus koska siin vaa oli sitä jotain. Oon yrittäny tapailla muita, mut siitä ei tuu yhtää mitää ku mietin vaa exää.... se oli unelmieni poika, suunniteltii meijän häät ja lapset yms yhes. Pahinta on että hän tuli samaan amikseen, joten näen häntä siellä. Aina kun näen hänet edes vilaukselta masennun moneksi päiväksi. AUTTAKAA :'((((( oon yrittäny kaikkeni päästä yli mut tullu tuloksee ettää rakastan häntä ikuisesti. Oon miettiny et muuatan tampereelt muualle jos se auttais.