tänään kävellessäni koulusta kotiin mietin, kuinka paljon mulla on entisiä ”parhaita kavereita” jos ajatellaan, että tällä hetkellä mulla on yksi paras kaveri. nähdään hänen kanssaan pari kertaa vuodessa, koska välimatkaa on 300km, mut viestitellään päivittäin.
sit mulla on hänen lisäkseen yksi kaveri, joka asuu lähempänä mutta ei siltikään nähä hänenkään kanssa muuta kuin ehkä 2-4 kertaa vuodessa.

tää jälkimmäinen oli joskus mun paras kaveri, mutta sitten kun mä aloin erkaantumaan meidän yläaste aikaisesta jengistä, niin hänestäkin tuli vähän etäinen. meillä oli siis yläasteella 5 tytön porukka, joka oli tosi tiivis ja ihana. sit pikkuhiljaa kun yläaste loppui ja ihmisiä alkoi kiinnostamaan eri asiat niin välit katkes. kolme tyyppiä tästä porukasta on edelleen kavereita keskenään, mutta mä oon lähtenyt pois, koska en käytä alkoholia ja siitä tuntui muodostuvan ongelma meidän välille. silti edelleen yön pikkutunteina itken välillä näiden kavereiden perään.

mutta jotenkin jännä ajatella, et joskus ala-asteella sain kavereita tekemättä mitään asian eteen ja sit nykyään, kun on ollu 3 vuotta amiksessa, niin ei vieläkään oo tullut edes omat luokkakaverit tutuiksi! :D