Nyt toivon ettei minua bustata. Pakko avautua asiasta, koska tuntuu etten yksin saa käsiteltyä asiaa.

Olemme siis olleet poikaystäväni kanssa kohta kolme vuotta yhdessä ja kihloissa vuoden. Laajalti oltiin suunniteltu jo tulevaisuutta yms, mutta tapasin nettipelin kautta toisen miehen. Olen "tuntenut" tämän jätkän vähän päälle vuoden, mutta ihastumista minun puolelta tuli ensimmäisen kerran nyt keväällä. Ollaan oltu tuon pelin lisäksi yhteyksissä somejen välityksellä.
Tavattiin lopulta jokunen viikko takaperin tämän miehen kanssa. Emme sentään kahdelleen olleet, vaan meidän yhteinen kaveri oli myös mukana. Otettiin kuppia tuon illan aikana, tanssittiin paljon tämän jätkän kanssa ja lopulta suudeltiin monta kertaa. Olin kyllä itselleni luvannut etten etene asian suhteen mitenkään, mutta kun siinä humalapäissään tajusin että vastakaikua jollain tasolla sain, niin asiat meni miten meni...
Nuo eivät jääneet ainoaki kerraksi vaan seuraavana päivänä käveltiin käsikkäin ja lähtiessäni pusut vaihdettiin. Sänkyyn emme sentään menneet, vaikka tiedän että se ei laimenna asiaa. Kerroin kotiin palattua suoraan miehelleni mitä oli tapahtunut, koska hän kyllä oli epäillyt että mulla saattaisi olla kiinnostusta ja osasi epäilä että tuolla reissulla tapahtuisi jotakin. Tietysti hän oli hyvin loukkaantunut ja aluksi valmis eroamaan, jonka takia lähdin meidän yhteisestä asunnosta.

Olen siitä asti ollut evakossa. Olemme taas mieheni kanssa puheväleissä ja hän olisi valmis antamaan anteeksi, sekä mahdollisesti yrittämään edelleen jatkaa minun kanssa vaikkei heti saisikaan luottamusta takaisin, mutta itse en tiedä mitä haluan. Olen edelleen ollut tuon toisen jätkän kanssa yhteyksissä. Hän on pienesti ilmaissut, että olisi kiinnostunut ja itsestäni tuntuu, että ihastumiseni on edennyt turhankin nopeasti. Tunnen esimerkiksi pientä ikävää häntä kohtaan.
Rakastan kyllä miestäni ja haluaisin sen kaiken hänen kanssa mitä ollaan tulevaisuudelle suunniteltu, mutten tiedä voiko tästä enää nousta. En tiedä mikä tässä uudessa tuttavuudessa on, koska tuntuu että hän vei minulta täysin jalat altani enkä ole tuntenut pitkään aikaan näin. Takaraivossa silti kolkuttaa ajatus, että tämä olisi ohimenevä tunne mutta en ole siitäkään varma. Toinen mieltä pienesti murskaava ajatus on, että mieheni vaatii minun katkaisevan kaikki yhteydet tähän toiseen, minkä ymmärrän. En kuitenkaan tiedä voinko tehdä sitäkään, koska menittäisin hyvän kaverin siinä samalla. Uutta suhdetta en kuitenkaan olisi aloittamassa saman tien, vaikka eroaisimme mieheni kanssa.

Tiedän että olen melkoisen sopan keittänyt ja olen valmis ottamaan kritiikin täällä vastaan.