00000000010.10.2019 4:44
1/6
En voi kertoa kaikista ongelmistani kenellekään, ainakaan lähiaikoina..

Voisin siis puhuakin mielelläni jollekin ammattilaiselle, mutta tasan ihan lähiaikoina se ei ole mahdollista ja tilanne kun ei kuitenkaan ole akuutti. Kavereita on todella vähän ja en uskalla kertoa ajatuksiani, jotta en menettäisi heitä. Niin on käynyt aiemmin, enkä halua historian toistavan itseään. Eli: eka hankin kaverin, valitan hänelle koko ajan kaikesta, tulen riippuvaiseksi hänestä ja lopulta hän on yksi nimi lisää entisten kavereiden listassa, joiden mielenterveyden tuhosin omilla ongelmillani. En vaan voi kuormittaa ketään läheisiäni koko ajan ongelmillani. Se tuhoaa. Olen huomannut sen.
Ongelmaksi muodostuu vain se, että en pysty olemaan yksin ajatuksen sisälläni, vaan minun pitää purkaa ne jonnekin. Demissäkään ei voi kaikkea kertoa, koska ei viitsi ja jotkut saattaisivat minut täältä tunnistaa. En osaa pitää suutani kiinni tai olla jotain muuta kuin pahalla mielellä. Päiväkirja taas ei reagoi tunteisiini, koita lohduttaa tai olla tukena tai edes vittuile, joten se ei riitä semmoinen raapustelu.