Mietin täs taas kun tänä syksynä itsemurha-ajatuksia on ollut usein, että pitäis kai kertoo psykologille. Mutta muistan sit aina että miten paljon oon vältellyt sen kertomista, enkä tiedä uskallanko.

Olin 11 kun mulle tuli ensimmäisen kerran itsetuhoisia ajatuksia. Sanoin silloin äitille et ois parempi jos kuolisin tjsp. En oo varma järkyttyikö äiti siitä niin pahasti vai eiks se osannut suhtautuu siihen vai mitä, että siitä ei sen yhen kerran jälkeen ikinä enää puhuttu. Saattoi se toki luottaa siihen et ku kävin jo silloin psykologilla, että puhun sen kaa asiasta, että sen ei sit tarvii puuttuu siihen. Mutta siis ton jälkeen ne hävis jokskin aikaa mut tuli sitten takas yläasteella, jolloin aloitin viiltelyn. Viiltelystä tai itsemurha-ajatusten palaamisesta en kertonut silloin kenellekään, koska pelkäsin että mut kiikutetaan jonnekin pakkohoitoon. Lopulta kun täytin 18 (ootin oikeesti tarkoituksella täysikäseks asti ku pelkäsin että alaikäisenä ollessa tieto menis heti vanhempien korviin) uskalsin kertoo psykologille että viiletelen. Oli suuri helpotus kun se otti asian rauhallisesti eikä pistäny mua mihinkään tarkkailuun. Itsemurha-ajatuksista en sille kuitenkaan uskaltanut kertoa.

Täytän täs pian 19, jos sil jotain merkitystä on. Viimeaikoina tosiaan itsemurha-ajatukset on taas ollut pinnassa, ei läheskään koko ajan mutta joinain todella huonoina päivinä. En siis oo sitä tekemässä, eikä mulla oo mitään tosi tarkkoja suunnitelmia. Ne on lähinnä sellaisia, että mietin mikä olisi helpoin tapa kuolla ja mitä kirjoittaisin mun itsemurhakirjeeseen ja miten läheiset suhtautuis siihen jos kuolisin. Ei oikeestaan muuta. En mä usko et mä oikeesti haluisin kuolla vaikka ajattelenkin tota.

Pelkään siis siinä kertomisessa sitä, että mut lukitaan jonnekin pakkohoitoon pitkäks aikaa ja multa viedään kaikki yksityisyys samalla. D: Tiedän että tuo pelko on ainakin jonkin verran liioiteltu, mutta en pääse siitä eroon. Se on myös älyttömän suuri pelko, et jos vanhemmat sais tietää tästä. En haluu et ne pelästyis ja alkais kyttää mun tekemisiä. Oon valmis jatkamaan tän salassa pitämistä kunhan vaan noi kaks edellä mainittuu ei toteudu. Pelkään vaan, että jos en kerro niin tää tilanne vaan pahenee.

Sori sekava ja pitkä teksti, kiitän jos joku jaksoi lukea ton. D: