Näin tänää mun kaveria (jonka oon siis tuntenu ihan lapsesta asti mut ei olla puhuttu nyt pitkään aikaan mitään) sattumalta ja sain tietää et se oli ollu osastolla. En viittiny udella asiasta sen enempää mut nyt mietin et pitäskö käydä laittaa sillee viestiä et kai se tietää voivansa aina puhuu mulle jos tarvii.

Tätä vaa vaikeuttaa se et tiiän ettei sillä todellakaa oo paljoo kavereita ja se on itekki sanonu et oon yks niistä harvoista/ellen jopa ainoo kelle hän voi puhua. Jotenki ahistaa tää tilanne ku tiiän ettei sil oo ketää muuta kelle puhua mut toisaalta oon ite sen tyylinen ihminen et muiden murheet jää mun päähän tosi silleen suuresti mieleen ja mietin nitä liikaa ja saatan ajaa itteni pahaan paikkaan sen takii ku jään vaa kelaa niitä asioita. Ku mulla tulee tosi paska fiilis nyt jos en laita sille mitää viestiä mut sit jos laitan ja se oikeesti alkais avautuu nii en tiiä yhtää miten pystyisin käsitellä sit sitä kaikkea. Mitä kannattais tehä?